A-
A+
Sari Dahlsten
Koiran hajuaisti on hämmästyttävä. Noseworkissa sitä hyödynnetään harrastuksessa, jossa koira etsii sille opetettua hajua ja kertoo ohjaajalle, kun löytö on tehty.
Laihialaiset Heidi Kankaanpää ja newfoundlandinkoira Emmy sekä Kaisa Rantala ja irlanninterrieri Urho ovat löytäneet noseworkista yhteisen harrastuksen.
Rantala innostui lajista viime talvena, kun ensimmäiselle harrastuskoiralle Urholle haluttiin tekemistä kylmiksi päiviksi.
– Urho on minun ensimmäinen harrastuskoirani, ja viime talvena piti keksiä jotain tekemistä sisälle kylmälle ajalle. Varsinaisia tavoitteita meillä ei vielä ole, tehdään niin kauan kuin on kivaa molemmilla, Rantala kertoo.
Kankaanpään ja Emmyn kohdalla lajiin on jo ehditty tutustua myös kilpailuissa.
– Newfoundlandinkoira ei ehkä ole perinteisin rotuvalinta tähän harrastukseen, mutta aika näyttää, mihin päädymme lajissa. Pari kertaa olemme käyneet kisoissa, löytöjä on tehty ja kivaa oli!
Noseworkissa koiralle opetetaan etsittävä haju ja tapa, jolla se ilmaisee löytönsä. Joku koira menee maahan, toinen jähmettyy kuono löytöpaikkaa kohti. Ohjaajan tehtävä on oppia tunnistamaan, milloin oma koira on löytänyt etsimänsä.
– Ihmiseltä laji vaatii kärsivällisyyttä, koiralta ei sinänsä mitään ihmeellistä, Rantala sanoo.
Kankaanpään mukaan myös yhteistyökykyä tarvitaan.
– Emmy työskentelee hitaasti ja rauhallisesti, mikä tekee lajista haastavan minulle ohjaajana.
Noseworkissa voi harrastaa ilman kilpailutavoitteitakin, mutta lajissa järjestetään myös kokeita. Niissä edetään kolmessa vaikeustasoltaan kasvavassa luokassa. Etsittäviä hajuja ovat eukalyptus, laakeri ja laventeli, ja etsintää tehdään sisä- ja ulkotiloissa sekä laatikoista ja ajoneuvoista.
Laatikkoetsinnässä haju on piilotettu pahvilaatikkoon, eikä koira saa koskea laatikoihin.
Ajoneuvoetsinnässä haju löytyy kulkuneuvon ulkopinnalta. Sisä- ja ulkoetsinnässä piilo voi puolestaan olla monenlaisissa paikoissa.
Harrastuksen aloittamiseen ei tarvita suurta varustearsenaalia tai erityisiä puitteita.
– Nosework on matalan kynnyksen laji aloittaa. Haistelu on koiralle luontainen toimintatapa, se rauhoittaa vilkastakin koiraa ja on hyväksi pääkopalle, Rantala rohkaisee.
– Helppo harrastus, voi tehdä kotona sisällä, omassa pihassa tai vaikka lenkin varrella, Kankaanpää lisää.
Videot & podcastit
Kysely
luetuimmat
uusimmat
Mielipide
A-
A+
Sari Dahlsten
Koiran hajuaisti on hämmästyttävä. Noseworkissa sitä hyödynnetään harrastuksessa, jossa koira etsii sille opetettua hajua ja kertoo ohjaajalle, kun löytö on tehty.
Laihialaiset Heidi Kankaanpää ja newfoundlandinkoira Emmy sekä Kaisa Rantala ja irlanninterrieri Urho ovat löytäneet noseworkista yhteisen harrastuksen.
Rantala innostui lajista viime talvena, kun ensimmäiselle harrastuskoiralle Urholle haluttiin tekemistä kylmiksi päiviksi.
– Urho on minun ensimmäinen harrastuskoirani, ja viime talvena piti keksiä jotain tekemistä sisälle kylmälle ajalle. Varsinaisia tavoitteita meillä ei vielä ole, tehdään niin kauan kuin on kivaa molemmilla, Rantala kertoo.
Kankaanpään ja Emmyn kohdalla lajiin on jo ehditty tutustua myös kilpailuissa.
– Newfoundlandinkoira ei ehkä ole perinteisin rotuvalinta tähän harrastukseen, mutta aika näyttää, mihin päädymme lajissa. Pari kertaa olemme käyneet kisoissa, löytöjä on tehty ja kivaa oli!
Noseworkissa koiralle opetetaan etsittävä haju ja tapa, jolla se ilmaisee löytönsä. Joku koira menee maahan, toinen jähmettyy kuono löytöpaikkaa kohti. Ohjaajan tehtävä on oppia tunnistamaan, milloin oma koira on löytänyt etsimänsä.
– Ihmiseltä laji vaatii kärsivällisyyttä, koiralta ei sinänsä mitään ihmeellistä, Rantala sanoo.
Kankaanpään mukaan myös yhteistyökykyä tarvitaan.
– Emmy työskentelee hitaasti ja rauhallisesti, mikä tekee lajista haastavan minulle ohjaajana.
Noseworkissa voi harrastaa ilman kilpailutavoitteitakin, mutta lajissa järjestetään myös kokeita. Niissä edetään kolmessa vaikeustasoltaan kasvavassa luokassa. Etsittäviä hajuja ovat eukalyptus, laakeri ja laventeli, ja etsintää tehdään sisä- ja ulkotiloissa sekä laatikoista ja ajoneuvoista.
Laatikkoetsinnässä haju on piilotettu pahvilaatikkoon, eikä koira saa koskea laatikoihin.
Ajoneuvoetsinnässä haju löytyy kulkuneuvon ulkopinnalta. Sisä- ja ulkoetsinnässä piilo voi puolestaan olla monenlaisissa paikoissa.
Harrastuksen aloittamiseen ei tarvita suurta varustearsenaalia tai erityisiä puitteita.
– Nosework on matalan kynnyksen laji aloittaa. Haistelu on koiralle luontainen toimintatapa, se rauhoittaa vilkastakin koiraa ja on hyväksi pääkopalle, Rantala rohkaisee.
– Helppo harrastus, voi tehdä kotona sisällä, omassa pihassa tai vaikka lenkin varrella, Kankaanpää lisää.
Videot & podcastit
Kysely
luetuimmat
uusimmat
Mielipide
A-
A+
Sari Dahlsten
Koiran hajuaisti on hämmästyttävä. Noseworkissa sitä hyödynnetään harrastuksessa, jossa koira etsii sille opetettua hajua ja kertoo ohjaajalle, kun löytö on tehty.
Laihialaiset Heidi Kankaanpää ja newfoundlandinkoira Emmy sekä Kaisa Rantala ja irlanninterrieri Urho ovat löytäneet noseworkista yhteisen harrastuksen.
Rantala innostui lajista viime talvena, kun ensimmäiselle harrastuskoiralle Urholle haluttiin tekemistä kylmiksi päiviksi.
– Urho on minun ensimmäinen harrastuskoirani, ja viime talvena piti keksiä jotain tekemistä sisälle kylmälle ajalle. Varsinaisia tavoitteita meillä ei vielä ole, tehdään niin kauan kuin on kivaa molemmilla, Rantala kertoo.
Kankaanpään ja Emmyn kohdalla lajiin on jo ehditty tutustua myös kilpailuissa.
– Newfoundlandinkoira ei ehkä ole perinteisin rotuvalinta tähän harrastukseen, mutta aika näyttää, mihin päädymme lajissa. Pari kertaa olemme käyneet kisoissa, löytöjä on tehty ja kivaa oli!
Noseworkissa koiralle opetetaan etsittävä haju ja tapa, jolla se ilmaisee löytönsä. Joku koira menee maahan, toinen jähmettyy kuono löytöpaikkaa kohti. Ohjaajan tehtävä on oppia tunnistamaan, milloin oma koira on löytänyt etsimänsä.
– Ihmiseltä laji vaatii kärsivällisyyttä, koiralta ei sinänsä mitään ihmeellistä, Rantala sanoo.
Kankaanpään mukaan myös yhteistyökykyä tarvitaan.
– Emmy työskentelee hitaasti ja rauhallisesti, mikä tekee lajista haastavan minulle ohjaajana.
Noseworkissa voi harrastaa ilman kilpailutavoitteitakin, mutta lajissa järjestetään myös kokeita. Niissä edetään kolmessa vaikeustasoltaan kasvavassa luokassa. Etsittäviä hajuja ovat eukalyptus, laakeri ja laventeli, ja etsintää tehdään sisä- ja ulkotiloissa sekä laatikoista ja ajoneuvoista.
Laatikkoetsinnässä haju on piilotettu pahvilaatikkoon, eikä koira saa koskea laatikoihin.
Ajoneuvoetsinnässä haju löytyy kulkuneuvon ulkopinnalta. Sisä- ja ulkoetsinnässä piilo voi puolestaan olla monenlaisissa paikoissa.
Harrastuksen aloittamiseen ei tarvita suurta varustearsenaalia tai erityisiä puitteita.
– Nosework on matalan kynnyksen laji aloittaa. Haistelu on koiralle luontainen toimintatapa, se rauhoittaa vilkastakin koiraa ja on hyväksi pääkopalle, Rantala rohkaisee.
– Helppo harrastus, voi tehdä kotona sisällä, omassa pihassa tai vaikka lenkin varrella, Kankaanpää lisää.
Videot & podcastit
Kysely
luetuimmat
uusimmat
Mielipide