Kolumni: Kunhan tilastoissa pärjätään

Nuoriso on (tänäkin vuonna) todistetusti pilalla. Onkin siis aiheellista spekuloida, mikä maamme nuorissa on vialla ja miksi he ovat itsensä pilanneet. Syyskuun alkupuoliskolla julkaistut PISA-tulokset ovat herättäneet järkytystä, huolta ja toivoa ratkaisuista koulutuksen ongelmiin. 8.9.2026 julkaistussa Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa vihjailtiin tarpeesta uudistaa peruskoulua rakenteellisesti, joskaan konkreettisia keinoja kirjoituksessa ei juuri mainittu. Lähes jokaisella maallikolla on myös mielipiteensä siitä, missä on menty vikaan ja miten virheet pitäisi korjata. Voiko tästä aiheesta edes kirjoittaa mitään uutta syyllistämättä ketään?

Luonnollisesti ihminen yrittää keksiä ongelmaan ratkaisun. Kuitenkin kommenttikentissä ja kahvipöytäkeskusteluissa esitetyt ratkaisut tarjoavat yli-yksinkertaisia ratkaisuja monitekijäisiin, pitkällä aikavälillä kehittyneisiin ongelmiin. Puhelimet pois. Kovempi vaatimustaso oppilaille. Työelämätaidot osaksi opetusta. Kaunokirjoituksen opetus takaisin. Myyttiset “vanhat hyvät ajat” takaisin.

Kaikki esitetyt ratkaisuehdotukset ovat toki osana laajempaa ongelmien vyyhtiä, mutta mikään niistä ei itsessään ratkaise koulutuksen kriisiä. Jotkin ehdotuksista ovat absurdeja tai suorastaan tuhoisia. Joku ehdottaa ratkaisuksi koulukurin palauttamista eli sitä, että opettajalla olisi oikeus fyysiseen väkivaltaan kasvatuskeinona. Lienee sanomattakin selvää, ettei lapsia hakkaamalla nosteta Suomea takaisin tilastojen kärkeen.

Ottaen huomioon aiheellisen paniikin lukutaidon tilasta on jokseenkin ristiriitaista, kuinka laajasti tekoälyä ehdotetaan ratkaisuksi lähes kaikkeen. Törkein näkemäni esimerkki oli kommentoija, jonka mielestä “tekoälyllä voi ihan hyvin opettaa itseään” eikä opettajia näin ollen tarvita mihinkään. Se siitä koulutususkosta. Ulkoistamalla ajattelun, tiedonkäsittelyn ja päättelyn tekoälylle ei varmasti saavuteta kriittistä lukutaitoa saati hartaasti toivottuja oppimistuloksia. Samaan aikaan politiikassa vaikuttaa koulutusta halveksiva ilmapiiri ja perussuomalaiset haluavat lakkauttaa opetushallituksen. Jos tämä on koulutusta ja sivistystä kohtaan osoitetun arvostuksen taso, onko suurikaan yllätys että oppimistulokset laskevat?

Peruskoulun opetuksessa ei ole kyse vain kertotaulusta ja Suomen jokien nimeämisestä. PISA-tulokset kertovat monen muuttujan loppusumman, mutta eivät sellaisenaan riitä kuvailemaan maamme lapsia ja nuoria. Kenties ne kertovat enemmän todellisuudesta, joka meitä ympäröi.

Koulutukseen panostaminen on kuitenkin aina kannattava sijoitus tulevaisuuteen: tämän hetken peruskoululaiset ovat tulevia lääkäreitä, hoitajia, opettajia ja päättäjiä. Leikkaamalla koulutuksesta uhraamme mahdollisuuksia tulevaisuudesta.

Näyttäisi siltä, että koulutukseen kohdistuu eniten huomiota silloin, kun jokin on vialla. Lapset ja nuoret kiinnostavat silloin, kun halutaan tuloksia. Sivistyksen arvon ei tulisi riippua kilpailusta muiden maiden kanssa.

Suvi Hänninen

Kirjoittaja on Kyrönmaa-lehden avustaja.