Kirsti oli ehdolla vuoden mummuksi

LAIHIA Suomen ensimmäinen vanhusseurapalveluyritys Seurana Oy järjesti perinteisen Vuoden Mummun tai Vuoden Papan julkistuksen Sulon päivänä 13. helmikuuta. Neljäntoista finalistin joukossa oli laihialainen 92-vuotias Kirsti Hämäläinen, jonka ilmoitti Vuoden Mummu 2022 -kilpailuun lapsenlapsi Virve Hiipakka.

Kirstillä ja Virvellä on ollut erityinen ja tiivis suhde aivan Virven syntymästä lähtien. Tämä johtui siitä, että Virven perhe asui Tyllijoella samassa pihapiirissä isovanhempien kanssa.

– Niin kauan kuin muistan, Kirsti-mumma on hoitanut minua, kun omat vanhemmat ovat olleet töissä. Kouluaikanakin mumma oli aina vastassa, kun koulukyyti jätti minut tienpäähän.

Kirstin finaalipaikka tuli Virvellekin yllätyksenä.

– Näin facebookista mainoksen tästä, että valitaan Vuoden Mummu tai Pappa. Nukkumaan mentyäni tuli ajatus, että ilmoitanpa mumman tuohon. Vastasin kilpailuun täyttämällä lomakkeen, johon sai kertoa miksi juuri Kirsti-mumma olisi Vuoden Mummun valinnan arvoinen. En muistanut enää, että olin osallistunut koko juttuun, tai mitä takalleen kirjoitin vastauslomakkeeseen, kunnes sitten sain järjestäjätaholta viestin siitä, että mumma on yksi niistä neljästätoista, joka on valittu finaaliin, Virve kertoo.

Perusteluissaan Virve kertoi hänen ja Kirsti-mumman elämänvaiheista, jotka ovat alkaneet ihan lapsuudesta asti.

– Juuri eilen mumman kanssa muistelimme, kuinka hänen piti kuumana kesäpäivinäkin mennä heittelemään palloa katolle, kun minä sitä halusin. Paappa oli ollut vähän vihainen, kun tuollaisessa kelissä menimme pihalle palloa heittämään niin, että mumma oli aivan näännyksissä.

Kouluaikana Virven päivä aina alkoi ja päättyi mumman ja paapan tien päähän, josta koulutaksi vei ja toi hänet.

– Mummalla oli aina kahvit valmiina ja pelasimme usein Arabia-korttipeliä. Olin mumman luona niin kauan, että isä ja äiti tulivat töistä kotiin.

Virve kertoo, että keskiviikko oli mumman ja hänen kohokohta, kun Matinkaupan kauppa-auto pysähtyi Hämäläisen kohdalle.

– Mummalla oli pieni sininen kauppavihko, johon me kirjoitimme mumman kanssa kauppalistan, mitä piti kaupasta ostaa. Minulla on vieläkin tallessa leukakukkaro, joka oli aina mukana kauppareissulla, jotta saimme ostokset maksettua. Taittosen Matti tiesi, mitä ostamme ja jemmasi tiskin alle tärkeimpiä tavaroita, jotta ne eivät ole varmastikaan loppu vielä meidän kohdalla.

Kirsti-mumma auttoi Virveä myös koulutehtävissä.

– Mumman piti käydä koulu toiseen kertaan, kun Virveä piti opettaa, Kirsti sanoo lempeästi.

Virve tunnustaa, että Kirsti-mumma on suorittanut yhden kuvaamataidon kurssin, jonka Virven piti suorittaa.

– Lentopallo vei silloin minun kaiken ajan ja mielenkiinnon. Kun koulu ei niin kiinnostanut, niin mumma yritti auttaa tehtävien tekemisissä varsinkin lukioaikana. Yhdessä mietimme myös aineita ja kerrattiin kokeisiin. Yläkoulussa mumma on tehnyt mun villasukat ja lapaset, mitkä olivat pakollisia tehtäviä. Minulla ei vain pinna riittänyt niiden tekemiseen. Mumma kutoi silloin paljon villasukkia ja muuta. Minä aina koulussa vähän tein villasukkaa ja sitten mumma purkasi ne kotona ja jatkoi eteenpäin. Sitten minä taas vein ne kouluun näytille, Virve myöntää.

– Se oli kova koulu mutta kyllähän minä tärkiää häntä opetin ja kehotin lukemaan. Mutta kyllähän sitä vähän pelkäsi ja jännitti kuinka tytön oikein käy ja saako ylioppilaslakin, Kirsti sanoo.

– Mumma sanoi, että kyllä hävettää, jos minun nimeä ei ole lehdessä, Virve nauraa ja sanoo, ettei ollut itsekään varma pääseekö ylioppilaaksi, kun lukio ei vain oikein kiinnostanut.

– Jännitti itseäkin mutta pääsin läpi. Eikä tarvinnut mumman hävetä.

Virve sanoo, että nyt hänellä ja Kirsti-mummalla ovat roolit vaihtuneet toisin päin.

– Ensin mumma hoiti minua ja nyt minä hoidan mummaa.

Kirsti asuu Kissan kellon palveluasunnossa jo kuudetta vuotta ja kertoo viihtyvänsä siellä. Virve käy häntä katsomassa pari kertaa viikossa.

– Asun ihan lähellä, joten minulla on helppo käydä katsomassa mummaa. Toki muutkin sukulaiset ja lapsenlapset käyvät mumman luona.

Kirstin oma kouluaika ajoittuu sota-aikaan.

– Esti olin Rudon koulussa, jonne oli matkaa ainakin 5 kilometriä. Kun sota vain jatkui, meidän kouluun tuli sotamiehiä ja meitä siirrettiin käymään koulua suuressa maalaistalossa, jossa Aitola meitä opetti.

Kirsti Hämäläinen tunnustautuu vieläkin kovaksi penkkiurheilijaksi. Hän seuraa televisiosta eniten raveja, hiihtoa ja formulakilpailuja.

– Aikoinaan tapasin pelata pallopelejä noitten nuorten kanssa. Nyt jalat ovat menneet huonoksi, ei niillä enää liikaa hypitä, Kirsti tunnustaa.

– Nuorten, ja erityisten Virven, kanssa touhuaminen on tehnyt minulle henkisestikin hyvää. Virve on ollut melkein niin kuin oma lapsi, Kirsti sanoo.

Tämän vuoden Mummuksi valittiin lopulta Aila Bärlund Porista, joka oli 90-vuotiaana finalistien toiseksi vanhin Kirsti Hämäläisen jälkeen. Valinnan tekivät tangolaulaja Eino Grön, bloggaaja Maiju Hannolin ja Seurana Oy -vanhusseurapalvelun perustaja ja toimitusjohtaja Mirka Saarinen.

ERKKI TUORI