A-
A+
Jarno Ranta
Laihialainen Emmi Segel, 20, aloitti armeijan Kajaanissa Kainuun prikaatissa 5. tammikuuta ja kotiutuu joulukuun 17. päivänä. Hän on jo nyt hieman harmissaan siitä, että varusmiespalvelus päättyy pian.
Segel on teknisessä komppaniassa komento- ja huoltojoukkueessa Pohjan pioneeripataljoonassa, jossa koulutetaan muun muassa pioneerialiupseerit. Segel on myös käynyt lääkintäaliupseerikurssin.
– Oli vain ajatus, että haluan mennä armeijaan, kun minulla on maanpuolustustahtoa.
Segel kertoo, että jo yläasteiässä armeijaan meno pyöri mielessä, mutta se vahvistui lukiossa.
– Kun kerroin tästä kotona, he olivat järkyttyneitä. He eivät olleet uskoa, Segel naurahtaa.
Alkusulattelun jälkeen kotiväki on kannustanut häntä.
– He ovat ylpeitä, että olen mennyt armeijaan. Olen sukuni ensimmäinen nainen, joka on ollut siellä, ja muilla sisarillani ei liiemmin ole kiinnostusta mennä. En ole yrittänytkään houkutella heitä, sillä he saavat itse tehdä valintansa.
Jos on halukas ja löytyy motivaatiota, Segel suosittelee varusmiespalvelusta myös muille naisille.
– Kannattaa jutella armeijassa käyneiden naisten kanssa, sillä heiltä tulevat parhaat kokemukset.
– Tietääkseni ikäluokastani ei ole nyt muita naisia armeijassa Laihialta.
Segel toisaalta kannattaa naisten yleistä asevelvollisuutta, mutta silloin pitäisi kaikissa asioissa huomioida, että se on molemmille sukupuolille pakollinen.
– Nyt intti on lähtökohtaisesti rakennettu miehille.
Tämä näkyy esimerkiksi vaatteissa ja varusteissa.
Segel oli ensin päätyä varusmiespalvelukseen Niinisaloon. Tai sitä tarjottiin hänelle. Hän kuitenkin ajatteli sääolosuhteita ja totesi, että kävelee mieluummin lumessa kuin loskassa.
– Niinisalossa ei ole lähtökohtaisesti kylmä talvi ja ajattelin, että Kajaanissa on ainakin lunta, missä voi mennä, eikä tarvitse loskassa rämpiä.
Kaikista rankimmat marssit, metsäleirit ja muut harjoitukset ovat jääneet erityisesti Segelin mieleen.
– Kun niissä on hyvällä porukalla, tulee hyvä yhteishenki. Siellä voi nauraa, vaikka on rankkaa, kylmää ja kurjaa. Sellainen jää mieleen kaikista eniten.
Maailmantilanne totta kai huolestuttaa Segeliä, mutta hän toteaa, ettei sitä voi armeijassakaan ajatella liikaa. Muuten voi masentua.
– Toivottavasti tämä on kerran elämässä -kokemus, eikä tarvitse uudestaan lähteä vaan vain kerrata.
– Mutta pakkohan se on lähteä rintamalle puolustamaan Suomea, jos sellainen tilanne tulee. Ei muu auta.
Venäjän Ukrainassa käymän sodan myötä droonit ovat merkittävä osa nykysotaa. Myös Segel sanoo, että varusmieskoulutuksessa niistä puhutaan nyt paljon.
– Meitä on koulutettu, miten niiltä mennään suojaan ja miten ne havainnoidaan. Meidänkin yksikössä on droonilennättäjiä, tammikuussa kätilöopinnot Helsingissä aloittava Segel sanoo.
Hän oli Laihian seurakuntatalolla keskiviikkona kannustamassa kutsuntoihin osallistuneita yli 60 miestä. Suurin osa oli nyt kutsuttuja 18-vuotiaita ja osa oli uudestaan tarkistettavana. Yksi kutsuntoihin osallistuneista oli Aapo Muurimäki.
– Hirveästi en odota mitään tulevasta varusmiespalveluksesta. Mua vähän pelottaa, enkä hirveästi haluaisi mennä sinne.
– Viime yönä en saanut nukuttua, kun asiat pyörivät mielessäni.
Segel lohdutti Muurimäkeä, että varusmiespalvelusta ei tarvitse etukäteen pelätä ja armeijassa on asiantuntijoita, joiden kanssa voi jutella tarvittaessa.
– Kaikki ovat olleet samassa tilanteessa eli heitä on jännittänyt ja pelottanut. Sinne kannattaa mennä avoimin mielin ja pelko ja jännitys hälvenevät ensimmäisten viikkojen aikana huomattavasti. Siellä saa myös kavereita ja hyviä ystäviä, jotka antavat tukea ja turvaa.
Segel myös painottaa, että kaikesta selviää.
– Hyvällä asenteella ja sisulla pääsee älyttömän pitkälle. Jos tulee vaikeuksia, niistä kannattaa puhua esimerkiksi sotilaspastorille ja kuraattorille ja tukitaistelijoille. Vertaistukea voi hakea myös vaikka vanhasta erästä tai omasta erästä.
Tämän vuoden kutsunnanalaisista 18-vuotiaista laihialaisista pääosa aloittaa varusmiespalveluksen Kainuun prikaatissa tammikuussa 2028. Muita palveluspaikkoja ovat Porin prikaati ja ruotsinkielisille Uudenmaan prikaati.
Kutsuntoihin osallistuneille nuorille Laihian maaseutunaiset -yhdistys oli tehnyt perinteisesti lämpimiä sukkia.
– Tykkäämme tehdä niitä ja varusmiehet ovat hyvä kohde, Tuija Ritola sanoo.
Videot & podcastit
Kysely
luetuimmat
uusimmat
Mielipide
A-
A+
Jarno Ranta
Laihialainen Emmi Segel, 20, aloitti armeijan Kajaanissa Kainuun prikaatissa 5. tammikuuta ja kotiutuu joulukuun 17. päivänä. Hän on jo nyt hieman harmissaan siitä, että varusmiespalvelus päättyy pian.
Segel on teknisessä komppaniassa komento- ja huoltojoukkueessa Pohjan pioneeripataljoonassa, jossa koulutetaan muun muassa pioneerialiupseerit. Segel on myös käynyt lääkintäaliupseerikurssin.
– Oli vain ajatus, että haluan mennä armeijaan, kun minulla on maanpuolustustahtoa.
Segel kertoo, että jo yläasteiässä armeijaan meno pyöri mielessä, mutta se vahvistui lukiossa.
– Kun kerroin tästä kotona, he olivat järkyttyneitä. He eivät olleet uskoa, Segel naurahtaa.
Alkusulattelun jälkeen kotiväki on kannustanut häntä.
– He ovat ylpeitä, että olen mennyt armeijaan. Olen sukuni ensimmäinen nainen, joka on ollut siellä, ja muilla sisarillani ei liiemmin ole kiinnostusta mennä. En ole yrittänytkään houkutella heitä, sillä he saavat itse tehdä valintansa.
Jos on halukas ja löytyy motivaatiota, Segel suosittelee varusmiespalvelusta myös muille naisille.
– Kannattaa jutella armeijassa käyneiden naisten kanssa, sillä heiltä tulevat parhaat kokemukset.
– Tietääkseni ikäluokastani ei ole nyt muita naisia armeijassa Laihialta.
Segel toisaalta kannattaa naisten yleistä asevelvollisuutta, mutta silloin pitäisi kaikissa asioissa huomioida, että se on molemmille sukupuolille pakollinen.
– Nyt intti on lähtökohtaisesti rakennettu miehille.
Tämä näkyy esimerkiksi vaatteissa ja varusteissa.
Segel oli ensin päätyä varusmiespalvelukseen Niinisaloon. Tai sitä tarjottiin hänelle. Hän kuitenkin ajatteli sääolosuhteita ja totesi, että kävelee mieluummin lumessa kuin loskassa.
– Niinisalossa ei ole lähtökohtaisesti kylmä talvi ja ajattelin, että Kajaanissa on ainakin lunta, missä voi mennä, eikä tarvitse loskassa rämpiä.
Kaikista rankimmat marssit, metsäleirit ja muut harjoitukset ovat jääneet erityisesti Segelin mieleen.
– Kun niissä on hyvällä porukalla, tulee hyvä yhteishenki. Siellä voi nauraa, vaikka on rankkaa, kylmää ja kurjaa. Sellainen jää mieleen kaikista eniten.
Maailmantilanne totta kai huolestuttaa Segeliä, mutta hän toteaa, ettei sitä voi armeijassakaan ajatella liikaa. Muuten voi masentua.
– Toivottavasti tämä on kerran elämässä -kokemus, eikä tarvitse uudestaan lähteä vaan vain kerrata.
– Mutta pakkohan se on lähteä rintamalle puolustamaan Suomea, jos sellainen tilanne tulee. Ei muu auta.
Venäjän Ukrainassa käymän sodan myötä droonit ovat merkittävä osa nykysotaa. Myös Segel sanoo, että varusmieskoulutuksessa niistä puhutaan nyt paljon.
– Meitä on koulutettu, miten niiltä mennään suojaan ja miten ne havainnoidaan. Meidänkin yksikössä on droonilennättäjiä, tammikuussa kätilöopinnot Helsingissä aloittava Segel sanoo.
Hän oli Laihian seurakuntatalolla keskiviikkona kannustamassa kutsuntoihin osallistuneita yli 60 miestä. Suurin osa oli nyt kutsuttuja 18-vuotiaita ja osa oli uudestaan tarkistettavana. Yksi kutsuntoihin osallistuneista oli Aapo Muurimäki.
– Hirveästi en odota mitään tulevasta varusmiespalveluksesta. Mua vähän pelottaa, enkä hirveästi haluaisi mennä sinne.
– Viime yönä en saanut nukuttua, kun asiat pyörivät mielessäni.
Segel lohdutti Muurimäkeä, että varusmiespalvelusta ei tarvitse etukäteen pelätä ja armeijassa on asiantuntijoita, joiden kanssa voi jutella tarvittaessa.
– Kaikki ovat olleet samassa tilanteessa eli heitä on jännittänyt ja pelottanut. Sinne kannattaa mennä avoimin mielin ja pelko ja jännitys hälvenevät ensimmäisten viikkojen aikana huomattavasti. Siellä saa myös kavereita ja hyviä ystäviä, jotka antavat tukea ja turvaa.
Segel myös painottaa, että kaikesta selviää.
– Hyvällä asenteella ja sisulla pääsee älyttömän pitkälle. Jos tulee vaikeuksia, niistä kannattaa puhua esimerkiksi sotilaspastorille ja kuraattorille ja tukitaistelijoille. Vertaistukea voi hakea myös vaikka vanhasta erästä tai omasta erästä.
Tämän vuoden kutsunnanalaisista 18-vuotiaista laihialaisista pääosa aloittaa varusmiespalveluksen Kainuun prikaatissa tammikuussa 2028. Muita palveluspaikkoja ovat Porin prikaati ja ruotsinkielisille Uudenmaan prikaati.
Kutsuntoihin osallistuneille nuorille Laihian maaseutunaiset -yhdistys oli tehnyt perinteisesti lämpimiä sukkia.
– Tykkäämme tehdä niitä ja varusmiehet ovat hyvä kohde, Tuija Ritola sanoo.
Videot & podcastit
Kysely
luetuimmat
uusimmat
Mielipide
A-
A+
Jarno Ranta
Laihialainen Emmi Segel, 20, aloitti armeijan Kajaanissa Kainuun prikaatissa 5. tammikuuta ja kotiutuu joulukuun 17. päivänä. Hän on jo nyt hieman harmissaan siitä, että varusmiespalvelus päättyy pian.
Segel on teknisessä komppaniassa komento- ja huoltojoukkueessa Pohjan pioneeripataljoonassa, jossa koulutetaan muun muassa pioneerialiupseerit. Segel on myös käynyt lääkintäaliupseerikurssin.
– Oli vain ajatus, että haluan mennä armeijaan, kun minulla on maanpuolustustahtoa.
Segel kertoo, että jo yläasteiässä armeijaan meno pyöri mielessä, mutta se vahvistui lukiossa.
– Kun kerroin tästä kotona, he olivat järkyttyneitä. He eivät olleet uskoa, Segel naurahtaa.
Alkusulattelun jälkeen kotiväki on kannustanut häntä.
– He ovat ylpeitä, että olen mennyt armeijaan. Olen sukuni ensimmäinen nainen, joka on ollut siellä, ja muilla sisarillani ei liiemmin ole kiinnostusta mennä. En ole yrittänytkään houkutella heitä, sillä he saavat itse tehdä valintansa.
Jos on halukas ja löytyy motivaatiota, Segel suosittelee varusmiespalvelusta myös muille naisille.
– Kannattaa jutella armeijassa käyneiden naisten kanssa, sillä heiltä tulevat parhaat kokemukset.
– Tietääkseni ikäluokastani ei ole nyt muita naisia armeijassa Laihialta.
Segel toisaalta kannattaa naisten yleistä asevelvollisuutta, mutta silloin pitäisi kaikissa asioissa huomioida, että se on molemmille sukupuolille pakollinen.
– Nyt intti on lähtökohtaisesti rakennettu miehille.
Tämä näkyy esimerkiksi vaatteissa ja varusteissa.
Segel oli ensin päätyä varusmiespalvelukseen Niinisaloon. Tai sitä tarjottiin hänelle. Hän kuitenkin ajatteli sääolosuhteita ja totesi, että kävelee mieluummin lumessa kuin loskassa.
– Niinisalossa ei ole lähtökohtaisesti kylmä talvi ja ajattelin, että Kajaanissa on ainakin lunta, missä voi mennä, eikä tarvitse loskassa rämpiä.
Kaikista rankimmat marssit, metsäleirit ja muut harjoitukset ovat jääneet erityisesti Segelin mieleen.
– Kun niissä on hyvällä porukalla, tulee hyvä yhteishenki. Siellä voi nauraa, vaikka on rankkaa, kylmää ja kurjaa. Sellainen jää mieleen kaikista eniten.
Maailmantilanne totta kai huolestuttaa Segeliä, mutta hän toteaa, ettei sitä voi armeijassakaan ajatella liikaa. Muuten voi masentua.
– Toivottavasti tämä on kerran elämässä -kokemus, eikä tarvitse uudestaan lähteä vaan vain kerrata.
– Mutta pakkohan se on lähteä rintamalle puolustamaan Suomea, jos sellainen tilanne tulee. Ei muu auta.
Venäjän Ukrainassa käymän sodan myötä droonit ovat merkittävä osa nykysotaa. Myös Segel sanoo, että varusmieskoulutuksessa niistä puhutaan nyt paljon.
– Meitä on koulutettu, miten niiltä mennään suojaan ja miten ne havainnoidaan. Meidänkin yksikössä on droonilennättäjiä, tammikuussa kätilöopinnot Helsingissä aloittava Segel sanoo.
Hän oli Laihian seurakuntatalolla keskiviikkona kannustamassa kutsuntoihin osallistuneita yli 60 miestä. Suurin osa oli nyt kutsuttuja 18-vuotiaita ja osa oli uudestaan tarkistettavana. Yksi kutsuntoihin osallistuneista oli Aapo Muurimäki.
– Hirveästi en odota mitään tulevasta varusmiespalveluksesta. Mua vähän pelottaa, enkä hirveästi haluaisi mennä sinne.
– Viime yönä en saanut nukuttua, kun asiat pyörivät mielessäni.
Segel lohdutti Muurimäkeä, että varusmiespalvelusta ei tarvitse etukäteen pelätä ja armeijassa on asiantuntijoita, joiden kanssa voi jutella tarvittaessa.
– Kaikki ovat olleet samassa tilanteessa eli heitä on jännittänyt ja pelottanut. Sinne kannattaa mennä avoimin mielin ja pelko ja jännitys hälvenevät ensimmäisten viikkojen aikana huomattavasti. Siellä saa myös kavereita ja hyviä ystäviä, jotka antavat tukea ja turvaa.
Segel myös painottaa, että kaikesta selviää.
– Hyvällä asenteella ja sisulla pääsee älyttömän pitkälle. Jos tulee vaikeuksia, niistä kannattaa puhua esimerkiksi sotilaspastorille ja kuraattorille ja tukitaistelijoille. Vertaistukea voi hakea myös vaikka vanhasta erästä tai omasta erästä.
Tämän vuoden kutsunnanalaisista 18-vuotiaista laihialaisista pääosa aloittaa varusmiespalveluksen Kainuun prikaatissa tammikuussa 2028. Muita palveluspaikkoja ovat Porin prikaati ja ruotsinkielisille Uudenmaan prikaati.
Kutsuntoihin osallistuneille nuorille Laihian maaseutunaiset -yhdistys oli tehnyt perinteisesti lämpimiä sukkia.
– Tykkäämme tehdä niitä ja varusmiehet ovat hyvä kohde, Tuija Ritola sanoo.
Videot & podcastit
Kysely
luetuimmat
uusimmat
Mielipide