A-
A+
Pia Halme ottaa joulukuussa vetovastuun lounaskahvilasta, ja muun muassa rinkeleitä kuusi vuotta asiakkaille leiponut Jaana Eriksson siirtyy haikein mielin pois.
Jarno Ranta
Leivon ja palvelen koko sydämelläni. –Pia Halme
Varmasti sitten tajuan tämän paremmin, kun tulee aamu, jolloin kello ei enää soi kolmelta. –Jaana Eriksson
Jarno Ranta
– Olen tilannut sinulle riisit valmiiksi, että saat tehdä riisipuuroa urakalla. Olen niin jouluihminen, että minulla on kaikkea tällaista.
Näin Nallen Lounas & Kahvilan 51-vuotias yrittäjä Jaana Eriksson sanoo 52-vuotiaalle Pia Halmeelle, joka ottaa Erikssonin lounaskahvilan vastuulleen joulukuun alussa Laihian kirkonmäellä.
Halme kertoo pitävänsä kahvilan konseptin pitkälti ennallaan.
– Se on toimiva, enkä näe syytä lähteä sitä muuttamaan.
Leivonnaisten lisäksi valikoimissa säilyy keittoruoka, ja Halme pyrkii päivittämään lounaslistat sosiaaliseen mediaan nähtäväksi.
– Jos on jotain kohteita, mitä asiakkaat haluavat muuttaa tai parantaa, rohkeasti saa tulla vetäisemään hihasta, koska teen töitä asiakkaitani varten.
Monet laihialaiset saattavat tunnistaa Halmeen entuudestaan, sillä hän asui lapsuudessaan Laihialla, mutta muutti teinivuosina perheensä kanssa Seinäjoen seudulle. Nykyisin Halme asuu Mustasaaressa.
Muutos aiempaan elämään on iso, sillä Halme on ajanut rekkaa kuusi viime vuotta. Kemissä hän kuljetti sellua tehtaalta satamaan, kunnes muutti maaliskuussa takaisin Pohjanmaalle.
Halmeen työura alkoi jo 15-vuotiaana kaupan kassalla Nurmon Hyllykalliolla.
Nyt Halme suuntaa uudelle alalle lounaskahvilayrittäjänä. Kun yrittäjä vaihtuu, myös kahvilan nimi vaihtuu. Uusi nimi on Lounaskahvila kanelisydän.
– Leivon ja palvelen koko sydämelläni.
Uusi työ ei hirvitä Halmetta, sillä hän on tottunut pitkiin työpäiviin ja leiponut aiemmin paljon lapsilleen, sukulaisilleen ja tutuilleen. Rekkakuskina työpäivät venyivät usein viisitoistatuntisiksi.
– Varmasti tulen tänne lounaskahvilaan aamuisin neljän maissa, että ehdin laittaa ensimmäiset pullat uuniin. Asiakkaat saavat jatkossakin tulla jo aikaisin tänne.
Halme kuvailee itseään periksiantamattomaksi ja kunnianhimoiseksi yrittäjäksi.
– En mene sieltä, missä aita on matalin.
Halmeella on aiempaa yrittäjäkokemusta, sillä kymmenkunta vuotta sitten hän toimi sivutoimisena yrittäjänä, kun teki lastenvaatteita päätyönsä rinnalla.
Eriksson sanoo, että lounaskahvilatoiminnasta luopuminen tuntuu haikealta, sillä kahvilasta on tullut tärkeä osa hänen elämäänsä kuuden viime vuoden aikana.
– Varmasti sitten tajuan tämän paremmin, kun tulee aamu, jolloin kello ei enää soi kolmelta. Vasta silloin karu todellisuus on edessä. Mutta jo nyt päivisin tulee monta kertaa tuntemuksia, että tämä on kohta ohi, mikä on myös helpotus, kun kuntoni menee koko ajan huonommaksi. Lopettaminen on kuitenkin haikeaa, koska tiedän, etten enää ikinä tule saamaan tällaista työtä ja laatuasiakkaita, joille olen kiitollinen kaikista vuosista.
Eriksson sanoo, ettei ikinä luopuisi töistään, jos kunto ei olisi huono.
– Minulla on astma sekä keuhkoahtauma- ja verenpainetauti. Erityisesti keuhkoni ovat huonossa kunnossa, enkä enää jaksa pitkiä työpäiviä. En edes muista, koska viimeksi olen päässyt kävelemään. Jos pääsisin, keuhkoni hapenottokyky parantuisi ainakin vähän. Mutta kun tämä yritystoiminta vie päivittäin aikaa neljätoista tuntia, iltaisin ei enää huvita lähteä kävelemään. Kun saan keuhkoni taas toimimaan nykyistä paremmin, elämäni voi jatkua.
Jos Halme tarvitsee apua, Eriksson lupaa auttaa, mikäli hänellä ei ole mitään muuta sovittuna.
– Mutta pienen tauon olen ajatellut pitää leipomisesta myös kotona.
Uuteen elämään totuttelu vie oman aikansa.
– Nyt minulla on paljon univelkaa, ja päivärytmi tasaantuu ajan myötä. Luulen kuitenkin, että vielä kauan herään kolmelta.
Erikssonia on jo pyydetty muutamaan paikkaan töihin, esimerkiksi lastenhoitajaksi ja keittiötoimintaan, mutta hän sanoo ensin huilaavansa kunnolla.
– Tällaisilla voimilla on turha lähteä mihinkään uuteen. Siksi on pakko ottaa taukoa, että kroppa jaksaa, kun vuosia on vielä edessä, ennen kuin pääsen eläkkeelle. Tai jos koskaan edes pääsen eläkkeelle.
Videot & podcastit
Kysely
luetuimmat
uusimmat
Mielipide
A-
A+
Pia Halme ottaa joulukuussa vetovastuun lounaskahvilasta, ja muun muassa rinkeleitä kuusi vuotta asiakkaille leiponut Jaana Eriksson siirtyy haikein mielin pois.
Jarno Ranta
Leivon ja palvelen koko sydämelläni. –Pia Halme
Varmasti sitten tajuan tämän paremmin, kun tulee aamu, jolloin kello ei enää soi kolmelta. –Jaana Eriksson
Jarno Ranta
– Olen tilannut sinulle riisit valmiiksi, että saat tehdä riisipuuroa urakalla. Olen niin jouluihminen, että minulla on kaikkea tällaista.
Näin Nallen Lounas & Kahvilan 51-vuotias yrittäjä Jaana Eriksson sanoo 52-vuotiaalle Pia Halmeelle, joka ottaa Erikssonin lounaskahvilan vastuulleen joulukuun alussa Laihian kirkonmäellä.
Halme kertoo pitävänsä kahvilan konseptin pitkälti ennallaan.
– Se on toimiva, enkä näe syytä lähteä sitä muuttamaan.
Leivonnaisten lisäksi valikoimissa säilyy keittoruoka, ja Halme pyrkii päivittämään lounaslistat sosiaaliseen mediaan nähtäväksi.
– Jos on jotain kohteita, mitä asiakkaat haluavat muuttaa tai parantaa, rohkeasti saa tulla vetäisemään hihasta, koska teen töitä asiakkaitani varten.
Monet laihialaiset saattavat tunnistaa Halmeen entuudestaan, sillä hän asui lapsuudessaan Laihialla, mutta muutti teinivuosina perheensä kanssa Seinäjoen seudulle. Nykyisin Halme asuu Mustasaaressa.
Muutos aiempaan elämään on iso, sillä Halme on ajanut rekkaa kuusi viime vuotta. Kemissä hän kuljetti sellua tehtaalta satamaan, kunnes muutti maaliskuussa takaisin Pohjanmaalle.
Halmeen työura alkoi jo 15-vuotiaana kaupan kassalla Nurmon Hyllykalliolla.
Nyt Halme suuntaa uudelle alalle lounaskahvilayrittäjänä. Kun yrittäjä vaihtuu, myös kahvilan nimi vaihtuu. Uusi nimi on Lounaskahvila kanelisydän.
– Leivon ja palvelen koko sydämelläni.
Uusi työ ei hirvitä Halmetta, sillä hän on tottunut pitkiin työpäiviin ja leiponut aiemmin paljon lapsilleen, sukulaisilleen ja tutuilleen. Rekkakuskina työpäivät venyivät usein viisitoistatuntisiksi.
– Varmasti tulen tänne lounaskahvilaan aamuisin neljän maissa, että ehdin laittaa ensimmäiset pullat uuniin. Asiakkaat saavat jatkossakin tulla jo aikaisin tänne.
Halme kuvailee itseään periksiantamattomaksi ja kunnianhimoiseksi yrittäjäksi.
– En mene sieltä, missä aita on matalin.
Halmeella on aiempaa yrittäjäkokemusta, sillä kymmenkunta vuotta sitten hän toimi sivutoimisena yrittäjänä, kun teki lastenvaatteita päätyönsä rinnalla.
Eriksson sanoo, että lounaskahvilatoiminnasta luopuminen tuntuu haikealta, sillä kahvilasta on tullut tärkeä osa hänen elämäänsä kuuden viime vuoden aikana.
– Varmasti sitten tajuan tämän paremmin, kun tulee aamu, jolloin kello ei enää soi kolmelta. Vasta silloin karu todellisuus on edessä. Mutta jo nyt päivisin tulee monta kertaa tuntemuksia, että tämä on kohta ohi, mikä on myös helpotus, kun kuntoni menee koko ajan huonommaksi. Lopettaminen on kuitenkin haikeaa, koska tiedän, etten enää ikinä tule saamaan tällaista työtä ja laatuasiakkaita, joille olen kiitollinen kaikista vuosista.
Eriksson sanoo, ettei ikinä luopuisi töistään, jos kunto ei olisi huono.
– Minulla on astma sekä keuhkoahtauma- ja verenpainetauti. Erityisesti keuhkoni ovat huonossa kunnossa, enkä enää jaksa pitkiä työpäiviä. En edes muista, koska viimeksi olen päässyt kävelemään. Jos pääsisin, keuhkoni hapenottokyky parantuisi ainakin vähän. Mutta kun tämä yritystoiminta vie päivittäin aikaa neljätoista tuntia, iltaisin ei enää huvita lähteä kävelemään. Kun saan keuhkoni taas toimimaan nykyistä paremmin, elämäni voi jatkua.
Jos Halme tarvitsee apua, Eriksson lupaa auttaa, mikäli hänellä ei ole mitään muuta sovittuna.
– Mutta pienen tauon olen ajatellut pitää leipomisesta myös kotona.
Uuteen elämään totuttelu vie oman aikansa.
– Nyt minulla on paljon univelkaa, ja päivärytmi tasaantuu ajan myötä. Luulen kuitenkin, että vielä kauan herään kolmelta.
Erikssonia on jo pyydetty muutamaan paikkaan töihin, esimerkiksi lastenhoitajaksi ja keittiötoimintaan, mutta hän sanoo ensin huilaavansa kunnolla.
– Tällaisilla voimilla on turha lähteä mihinkään uuteen. Siksi on pakko ottaa taukoa, että kroppa jaksaa, kun vuosia on vielä edessä, ennen kuin pääsen eläkkeelle. Tai jos koskaan edes pääsen eläkkeelle.
Videot & podcastit
Kysely
luetuimmat
uusimmat
Mielipide
A-
A+
Pia Halme ottaa joulukuussa vetovastuun lounaskahvilasta, ja muun muassa rinkeleitä kuusi vuotta asiakkaille leiponut Jaana Eriksson siirtyy haikein mielin pois.
Jarno Ranta
Leivon ja palvelen koko sydämelläni. –Pia Halme
Varmasti sitten tajuan tämän paremmin, kun tulee aamu, jolloin kello ei enää soi kolmelta. –Jaana Eriksson
Jarno Ranta
– Olen tilannut sinulle riisit valmiiksi, että saat tehdä riisipuuroa urakalla. Olen niin jouluihminen, että minulla on kaikkea tällaista.
Näin Nallen Lounas & Kahvilan 51-vuotias yrittäjä Jaana Eriksson sanoo 52-vuotiaalle Pia Halmeelle, joka ottaa Erikssonin lounaskahvilan vastuulleen joulukuun alussa Laihian kirkonmäellä.
Halme kertoo pitävänsä kahvilan konseptin pitkälti ennallaan.
– Se on toimiva, enkä näe syytä lähteä sitä muuttamaan.
Leivonnaisten lisäksi valikoimissa säilyy keittoruoka, ja Halme pyrkii päivittämään lounaslistat sosiaaliseen mediaan nähtäväksi.
– Jos on jotain kohteita, mitä asiakkaat haluavat muuttaa tai parantaa, rohkeasti saa tulla vetäisemään hihasta, koska teen töitä asiakkaitani varten.
Monet laihialaiset saattavat tunnistaa Halmeen entuudestaan, sillä hän asui lapsuudessaan Laihialla, mutta muutti teinivuosina perheensä kanssa Seinäjoen seudulle. Nykyisin Halme asuu Mustasaaressa.
Muutos aiempaan elämään on iso, sillä Halme on ajanut rekkaa kuusi viime vuotta. Kemissä hän kuljetti sellua tehtaalta satamaan, kunnes muutti maaliskuussa takaisin Pohjanmaalle.
Halmeen työura alkoi jo 15-vuotiaana kaupan kassalla Nurmon Hyllykalliolla.
Nyt Halme suuntaa uudelle alalle lounaskahvilayrittäjänä. Kun yrittäjä vaihtuu, myös kahvilan nimi vaihtuu. Uusi nimi on Lounaskahvila kanelisydän.
– Leivon ja palvelen koko sydämelläni.
Uusi työ ei hirvitä Halmetta, sillä hän on tottunut pitkiin työpäiviin ja leiponut aiemmin paljon lapsilleen, sukulaisilleen ja tutuilleen. Rekkakuskina työpäivät venyivät usein viisitoistatuntisiksi.
– Varmasti tulen tänne lounaskahvilaan aamuisin neljän maissa, että ehdin laittaa ensimmäiset pullat uuniin. Asiakkaat saavat jatkossakin tulla jo aikaisin tänne.
Halme kuvailee itseään periksiantamattomaksi ja kunnianhimoiseksi yrittäjäksi.
– En mene sieltä, missä aita on matalin.
Halmeella on aiempaa yrittäjäkokemusta, sillä kymmenkunta vuotta sitten hän toimi sivutoimisena yrittäjänä, kun teki lastenvaatteita päätyönsä rinnalla.
Eriksson sanoo, että lounaskahvilatoiminnasta luopuminen tuntuu haikealta, sillä kahvilasta on tullut tärkeä osa hänen elämäänsä kuuden viime vuoden aikana.
– Varmasti sitten tajuan tämän paremmin, kun tulee aamu, jolloin kello ei enää soi kolmelta. Vasta silloin karu todellisuus on edessä. Mutta jo nyt päivisin tulee monta kertaa tuntemuksia, että tämä on kohta ohi, mikä on myös helpotus, kun kuntoni menee koko ajan huonommaksi. Lopettaminen on kuitenkin haikeaa, koska tiedän, etten enää ikinä tule saamaan tällaista työtä ja laatuasiakkaita, joille olen kiitollinen kaikista vuosista.
Eriksson sanoo, ettei ikinä luopuisi töistään, jos kunto ei olisi huono.
– Minulla on astma sekä keuhkoahtauma- ja verenpainetauti. Erityisesti keuhkoni ovat huonossa kunnossa, enkä enää jaksa pitkiä työpäiviä. En edes muista, koska viimeksi olen päässyt kävelemään. Jos pääsisin, keuhkoni hapenottokyky parantuisi ainakin vähän. Mutta kun tämä yritystoiminta vie päivittäin aikaa neljätoista tuntia, iltaisin ei enää huvita lähteä kävelemään. Kun saan keuhkoni taas toimimaan nykyistä paremmin, elämäni voi jatkua.
Jos Halme tarvitsee apua, Eriksson lupaa auttaa, mikäli hänellä ei ole mitään muuta sovittuna.
– Mutta pienen tauon olen ajatellut pitää leipomisesta myös kotona.
Uuteen elämään totuttelu vie oman aikansa.
– Nyt minulla on paljon univelkaa, ja päivärytmi tasaantuu ajan myötä. Luulen kuitenkin, että vielä kauan herään kolmelta.
Erikssonia on jo pyydetty muutamaan paikkaan töihin, esimerkiksi lastenhoitajaksi ja keittiötoimintaan, mutta hän sanoo ensin huilaavansa kunnolla.
– Tällaisilla voimilla on turha lähteä mihinkään uuteen. Siksi on pakko ottaa taukoa, että kroppa jaksaa, kun vuosia on vielä edessä, ennen kuin pääsen eläkkeelle. Tai jos koskaan edes pääsen eläkkeelle.
Videot & podcastit
Kysely
luetuimmat
uusimmat
Mielipide