Opettajan paras palkinto on nähdä oppilaiden menestys

Katja Rantatulkkila

Mukava, vitsikäs ja rento. Näin kuvailevat laihialaisen Jukka Jänisojan oppilaat Vilma ja Milla-Maria opettajaansa.

– Aina tulee joku herja ja voi puhua kaikista asioista, maat ja mannut, sisustajaopiskelijat miettivät.

Jänisoja naureskelee, että taitavat nyt juksata, mutta myöntää pyrkivänsä olemaan tasapuolinen opettaja kaikille oppilailleen.

– Osallistun myös työntekoon ja vaatteet ovat välillä maalissa. Opettajana olen osa tiimiä ja ovathan nämä mahtavia tyyppejä, Jänisoja kehuu oppilaitaan.

Hänellä on meneillään viimeinen työpäivä Sedu Kurikan taideteollisuusalan opettajana. Työtoverit yllättävät hänet lehtihaastattelulla, mutta mies ei ole moksiskaan – pienen vitsailun säestyksellä suostuu haastatteluun.

– Kymmenisen vuotta Kampuksella ja sitä ennen vuodesta 1992 Ilmajoen käsi- ja taideteollisessa, hän laskeskelee työuraansa.

– Tekeekö se sitten 34 vuotta, melkein 35.

Laihialainen maalarimestari Jukka Jänisoja päätyi opettajaksi, kun Ilmajoella aloitettiin erikoismaalauksiin keskittyvä opistotasoinen koulutus. Isänsä ja veljensä yrityksessä työskennellyt Jänisoja lähti pyynnöstä omien sanojensa mukaan ”kokeilemaan” opettajan hommia.

– Kokeilua on kestänyt nyt aika monta vuotta, mies naureskelee ja lisää, että kesälomat olivat mukava muutos yrittäjän arkeen tottuneelle.

Vuosiin mahtuu opettamista ja täydennyskoulutusta. Oppilaita Jänisoja sanoo olleen satoja, ellei jopa tuhansia. Koulutus on kehittynyt samaa rataa kuin alakin ja koulut kokeneet rakennemuutoksia. Yksi kuitenkin pysyy: oppilaat.

– Parasta ovat nämä mukulat. On mahtava seurata heidän kasvamistaan ja nähdä, mitä heistä tulee koulun jälkeen. Kun näkee, että he menestyvät koulun jälkeen, tuntuu hyvältä. Se on paras palkinto.

Jänisoja tietää, että nuoriso ei ole mikään yhtenäinen joukko, vaan joukossa kaikki ovat yksilöitä. Hän ymmärtää, että 15-vuotias ei voi vielä tietää, mitä hän haluaa ja millainen työ hänelle esimerkiksi sopii. Väärä valinta voi aiheuttaa turhautumista.

– Pääsääntöisesti nuoret on hyvää porukkaa, kasvotusten keskustellessa saa monia asioita selvitettyä. Heidän kanssaan pitää olla aito, oma itsensä ja puhua, niin kuin tuttavalle nyt puhutaan. Toki heissäkin on niitä, jotka eivät pysty keskustelemaan, ihan niin kuin meissä aikuisissakin, mutta pääsääntöisesti heidän kanssaan tulee hyvin juttuun, Jänisoja pohtii ja toteaa, että isommilla paikkakunnilla on erilaiset ongelmat kuin täällä maaseudulla.

– Toki joukossa on rauhattomia oppilaita, joita eivät yleisaineet juuri kiinnosta. Mutta heistä tulee usein hyviä tekijöitä, opettaja huomauttaa ja lisää, että toivottavasti työnantajat muistavat, kuinka tärkeää työssäoppiminen on.

Tällä hetkellä rakennusala on suhdanteiden kourissa eikä sisustusalankaan työpaikkoja ole aivan tarjottimella tarjolla. Se näkyy myös harjoittelupaikkojen vähyytenä.

– Työssäoppiminen on tärkeä osa ammattiopiskelua, sillä työpaikoilla vasta opitaan, mitä se työ on. Lisäksi työpaikoilla voi olla se tuorein tieto ja osaaminen, jota työssä tarvitaan, Jänisoja tietää.

– Työpaikoilla voi oppia erilaisia tapoja toteuttaa työ.

Vaikka opiskelu on tärkeää, Jänisoja sanoo monen syttyvän vasta työssä.

– Silloin hoksataan, että minun pitää elättää itseni tällä työllä ja ammattiin ikään kuin kasvetaan.

Koulutus on ollut melkoisessa murroksessa Jänisojan työuran ajan. Esimerkiksi työssäoppimisen eli työharjoittelun osuus opiskelusta on kasvanut. Siitä on oltu montaa mieltä, mutta Jänisojan mukaan työelämän kanssa tehtävä yhteistyö hyödyttää molempia osapuolia.

– Tarvitsemme työelämäyhteistyötä ja neuvottelukuntia, että paikallisten yritysten tarve huomioitaisiin enemmän. Ammattikoulutus tuottaa kuitenkin yrityksille työvoimaa.

– Taloudellinen niukkuus näkyy myös koulutuksessa ja yhteistyö eri materiaalitoimittajien kanssa onkin tärkeää, Jänisoja huomauttaa ja kertoo laihialaisena olevan tarkka ja nuuka.

– Käytämme materiaalit vimpan päälle hyödyksi. Kiertotalous on yksi oppiaine ja siinä hengessä keksimme uusia käyttötarkoituksia, tuunaamme ja muutamme esimerkiksi pöydän vaikka miksi. Suunnittelemme ja toteutamme, joskus epäonnistumme ja otamme opiksi. Koulu on loistava paikka epäonnistua ja opetella kantapään kautta.

Kun Jänisoja muistelee työvuosiaan, hänelle nousee ensimmäisenä mieleen kiitollisuus niin nuoria kuin koko työyhteisöä kohtaan.

– Tämä on paikka, jossa autetaan toisia, on hyvä huumori, lasketaan leikkiä eikä ole hierarkiaa. Rakennuspuolella tehdään saumatonta yhteistyötä. Kaikkiaan tämä on ollut loistava paikka tehdä töitä. Joka aamu olen tykännyt lähteä töihin, ennen aamuseitsemää työpäivänsä aloittanut Jänisoja summaa.

Nyt hänen ei tarvitse enää niin aikaisin nousta. Eläkepäivillä Jänisoja jättää koulumaailman, muttei käsillä tekemistä, sillä omakotiasujalla nikkaroimista ja entraamista piisaa.

– Vaimo on jo suunnitellut, että minusta tulee taloudenhoitaja, hän itse on vielä työelämässä, Jänisoja nauraa.

On hänellä ihan oikeita suunnitelmiakin vapautuvalle omalle ajalle. Liikunnan ja tuttavien tapaamisen lisääminen ovat listan kärkipäässä. Myös lomailulle on enemmän aikaa.

– Tykätään rouvan kanssa käydä patikoimassa Lapissa. Eväät reppuun ja reppu selkään, ja kairaan. Pyhällä ja Kuusamon seudulla pääasiassa kuljetaan.

Jänisoja tykkää myös kokkaamisesta. Eli rouvalle keitellään sitten sapuskat kotiintulemaksi?

– Pojat sanovat aina, että isä tekee keitot ja äiti muusit. Se vissiin tarkoittaa sitä, etten osaa tehdä perunamuusia.