Laihialla tehdään jotain, mistä moni koululainen voi vain haaveilla – kalastus nousi hittiaineeksi Isonkylän koulussa

Jarno Ranta

Elokuun lopun aurinko lämmittää Laihian Isonkylän koulun oppilaita, kun kahdeksantoista 4.–6.-luokkalaista kokoontuu Sutikan lohimontulle. Tuulta ei juuri ole, ja kalastukseen on tarjolla täydelliset olosuhteet.

Oppilaat saavat kokea kolmen opettajan johdolla jotakin sellaista, mistä monissa suurissa kouluissa ei osata edes haaveilla. Kalastus on yksi koulun valinnaisaineista ja samalla osa opetussuunnitelmaa. Tällä kertaa iltapäivän kalastusretki kestää kello yhdestä kuuteen.

Koska kyseessä on opetussuunnitelmaan kuuluva koulupäivä, retki on oppilaille maksuton. Koulu tarjoaa tarvittaessa myös kalastusvälineet.

– Meillä on täällä ruokana nakkikeittoa, ja oppilailla on myös omia eväitä, koulunjohtaja Marjo Kaartinen kertoo.

Kalastus oli Isonkylän koulussa valinnaisaineena ensimmäistä kertaa viime syksynä ja saavutti heti suuren suosion. Oppilaiden innostus ei ole jäänyt vain koulupäiviin, vaan kylänraitilla on kesän aikana nähty lähes päivittäin lapsia ja nuoria matkalla Laihianjoelle kalastamaan.

Kaartisen mukaan ajatus valinnaisaineesta lähti nimenomaan oppilailta.

– Keväisin aina kysymme lapsilta, mitä valinnaisaineita he haluavat. Heidän toiveidensa mukaan teemme valinnaisaineita, ja he ehdottivat kalastusta. Sitä ehdotettiin myös tänä keväänä.

Kalastustunneilla ei kuitenkaan tarvitse jännittää kokeita.

– Kokeita tästä ei pidetä, Kaartinen naurahtaa.

Tavoitteena on oppia tuntemaan kalalajeja, kalastamista ja sitä, mitä saaliista voi valmistaa.

Kuudesluokkalainen Veeti Tuori tietää jo, miltä onnistunut kalareissu tuntuu. Viime syksynä hän sai virvelillä kirjolohen.

– Olihan se hyvä fiilis, kun sain sen virvelillä aika nopeasti. Se taisi olla vähän yli kilon ja teimme siitä kotona kalaruokaa muusin kanssa.

Tuori kalastaa kesäisin noin kerran viikossa. Saalis ei silti ole koskaan itsestäänselvyys.

– Onhan se aina yllättävää, jos tulee kala. Silloin tällöin saan, mutta en muista yhtään, mikä on tähän asti ollut isoin saamani kala.

Nelosluokkalainen Joel Keto ehdotti jo viime vuonna, että kalastuksen pitäisi jatkua valinnaisaineena myös tänä vuonna.

– Kalastus on kiva harrastus. Jos menen yksin kalaan, se on aika rauhallista.

Keto käykin kalassa myös koulun ulkopuolella, sillä Laihianjoki virtaa lähellä kotia. Useimmiten mukaan lähtevät kaverit, ja tuttuja kalapaikkoja ovat esimerkiksi Hiirikosken pato ja Laihianjoki.

Madon laittaminen koukkuun tai kalan ottaminen käteen eivät Ketoa hirvitä.

– Matoja etsin yhdessä kaverini kanssa.

Keto muistaa saaneensa mato-ongella ison lahnan. Kalastuksessa viehättää myös mahdollisuus saada ruokaa pöytään.

– Riippuu vähän kalasta, minkälaista kalaruokaa syön. Yleensä syön sen kanssa perunoita, kuten muusia.

Tällä kertaa toiveissa on saada virvelillä kirjolohi.

Kalastus on tarjonnut myös vauhtia ja vaaratilanteita. Keto kertoo pudonneensa pari kertaa Laihianjokeen yrittäessään kaverinsa kanssa päästä vaikeakulkuiseen kalastuspaikkaan.

– Jalka vain upposi sinne ja lensimme mahalleen, kun hyppäsimme metrin tai kaksi. Kun tulimme pois, sama juttu.

Kerran kiven pinta oli sateen jäljiltä liukas.

– Tipuinkin jokeen, mutta se oli ehkä vain tohon asti, Keto näyttää kädellään.

Viidesluokkalainen Edith Björkman saa Sutikan lohimontulla nopeasti kalan. Hän on juuri siirtynyt toiselle puolelle kalastuspaikkaa, kun tapahtuu jotakin ennen kokematonta.

– Meillä oli vähän säätöä tässä, mutta sitten huomasin, että sain kalan, ahvenen. Tämä oli ensimmäinen kala, jonka olen koskaan saanut.

Björkman on tutustunut kalastukseen aiemmin muun muassa partiossa. Luonnossa oleminen on hänen mielestään yksi harrastuksen parhaista puolista.

– Kun nyt sain kalan, varmasti innostun kalastamaan lisää.

Ahven pääsee lopulta takaisin veteen.

Kuudesluokkalainen Christina Annila kalastaa niin ikään innokkaasti. Hänelle kerta ei ole ensimmäinen, vaikka saalista ei vielä ole tullut.

– Varsinkin koulussa kalastamisessa on kivointa se, kun silloin ei tarvitse opiskella mitään.

Kuudesluokkalainen Veikko Annila kertoo kalastavansa usein. Saaliiksi tulee yleensä ahvenia. Kipinä harrastukseen on tullut isältä.

– Kaloja on kiva saada vedestä, ja innostuin siitä, kun isäni joskus kalastaa. Hänen kanssaan tapaankin käydä kalastamassa.

Kotona saalis päätyy pannulle tai kattilaan. Annilan suosikkikalakin on selvillä.

– Herkkukalani on lohi, sillä tykkään lohikeitosta.

Kuudesluokkalainen Kaarlo Elomaa on harrastanut kalastusta jo kahdeksan vuotta. Harrastus on kulkenut sukupolvelta toiselle.

– Isäni on kalastanut lähes koko ikänsä Kyrönjoella, ja häneltä olen tämän perinyt. Hän on saanut isoja kaloja, ja meillä on seinällä 13,5-kiloinen kala.

Elomaankin ennätyssaaliiksi on päätynyt komea kala, noin viiden kilon hauki Kyrönjoelta.

Kalastuksessa kiinnostaa erityisesti vesillä liikkuminen ja uusien paikkojen etsiminen.

– Tykkään siitä, että saan kalastaa myös kouluaikana.

Kommelluksilta ei Elomaakaan ole välttynyt.

– Melkein aina plunaan veteen, mutta se kuuluu asiaan.

Pari viikkoa sitten kastui muutakin kuin kalastaja.

– Kännykkäni putosi veteen ja hajosi, mutta kala ei ole nypännyt minua veteen, Elomaa sanoo ja toteaa pitävänsä erityisesti lohikeitosta.

Myöhemmin iltapäivällä kala nappaa kunnolla, kun kuudesluokkalainen Peppi Latvala saa kaksi ahventa samasta paikasta lyhyen ajan sisällä.

– Olihan se kiva saada kaksi kalaa, Latvala kertoi.

Hän käy kalastamassa joskus myös mökkireissuillaan.

Kalastus ei ole Isonkylän koulun ainoa oppilaiden suosima valinnaisaine. Tällä hetkellä toinen vaihtoehto on kuvaamataito. Syysloman jälkeen vuorossa ovat puukäsityöt ja lautapelit. Joulun jälkeen ohjelmassa ovat luontokuvaus ja kotitalous, ja myöhemmin keväällä luontoliikunta ja liikunta.

Oppilaat saavat vaikuttaa sisältöönsä varsin konkreettisesti. He listaavat keväisin kahdeksan mieluisinta valinnaisainetta.

– Jos mieluisinta ei löydy, kysymme oppilailta, kumpaan kahdesta vaihtoehdosta he haluavat mennä. Aina kaikille on löytynyt mieluisa valinnaisaine, ja porukat on saatu kasaan, Kaartinen iloitsee.

Kalastuksen lisäksi kotitalous on ollut suosittu. Ryhmiä on ollut jopa pari, ja tunneilla oppilaat ovat valmistaneet muun muassa keksejä, teeleipiä ja pannukakkua.

Valinnaisaineita oppilaat opiskelevat joka toinen viikko kaksi tuntia peräkkäin.

Isonkylän koulussa luonnossa liikkuminen ei rajoitu kalastusretkiin. Koulupäiviin kuuluu paljon retkiä ja teemapäiviä, ja luonnon tutkiminen aloitetaan jo esikoulusta.

Syyskuun 17. päivänä koko 50 oppilaan koulu lähtee Levanevalle luontoretkelle Tiina ja Antti Herlinin säätiöltä saadun avustuksen turvin. Opettaja Kristian Lepistö suunnittelee päivän, jonka aikana oppilaat kiertävät erilaisia luontoaiheisia pisteitä.

Mukana on myös koulun ulkopuolinen asiantuntija kertomassa linnuista, muista eläimistä sekä kasveista ja sienistä.

– Lähdemme koko päivän luontoretkelle aamulla koululta ja ajamme bussilla Levanevalle retkeilemään. Siellä on oppilaille suunniteltu luontoaiheisia pisteitä, joita he kiertävät.

Lepistön mukaan luonnon oppiminen onnistuu parhaiten itse luonnossa liikkumalla ja luontoa tutkimalla.

Viime keväänä koko koulu retkeili Raippaluodossa. Myös lähimetsät tulevat tutuiksi koululaisille jo pienestä pitäen.

Kaartinen tiivistää koulun ajattelun yksinkertaisesti eli välillä kannattaa lähteä luokkahuoneen ulkopuolelle.

– Lähdemme vähän muualle, sillä näin oppilaat oppivat enemmän kuin pelkkiä kirjoja pänttäämällä. Oppilaat saavat samalla olla luonnon helmassa.