Rauhanturvaaminen vaatii perheen tukea – "Jos puoliso sanoo, että älä lähde, niin sitten ei ehkä kannata lähteä"

Ada Mäkinen

Laihian lukiolla vietettiin torstaina 30. lokakuuta lukuvuoden ensimmäistä kv eli kansainvälisyyspäivää. Kv-päivänä lukiolaisille järjestetään muutaman tunnin aikana erilaista, teemapäivään liittyvää ohjelmaa.

Tänä kertana teemana oli YK, etenkin järjestön rooli maailman konfliktien selvittämisessä sekä sen tehtävä rauhan edistäjänä.

Teemaan liittyen lukio sai aamupäivällä erityisen vieraan, 27-vuotiaan Antti Kaskiluodon. Kaskiluoto on ollut YK:n rauhanturvaajana Libanonissa ja Kosovossa.

Kaskiluoto kertoi kattavasti sekä NATO:n, EU:n ja YK:n alaisesta kriisinhallinnasta että omista kokemuksistaan rauhanturvaajana.

Omia kokemuksiaan Kaskiluoto pohjusti kertomalla lyhyesti sekä Kosovon että Libanonin operaatioiden historiasta. Kaskiluoto oli Libanonissa heinä-marraskuun välisen ajan vuonna 2019. Ennen Libanonia Kaskiluoto kävi kuuden viikon mittaisen rotaatiokoulutuksen Porin prikaatissa Säkylässä.

Rotaatiokoulutus on rauhanturvaajan peruskoulutus, jossa kerrataan sotilaan perustaidot sekä annetaan rauhanturvaajan yleiskoulutus operaatiokohtaisesti. Kun on kulunut muutama kuukausi kriisinhallintaoperaatioista paluusta, järjestetään kotiuttamiskoulutus, jossa käydään läpi muun muassa stressinhallintaan ja arkeen palaamiseen liittyviä asioita.

Libanonissa Kaskiluoto kertoi toimineensa vaununajajana. Tavalliseen päivään kuului partiointia ja tukikohdan vartiointia vuoroviikoin sekä harjoittelua ja kouluttamista. Kosovossa Kaskiluoto toimi suomalaisessa osastossa (SOK) sairaanhoitajana. Sairaanhoitajana Kaskiluoto vastasi muun muassa rokotuksista, yleisestä terveydenhuollosta, sairaanhoidosta sekä yhteydenpidosta muiden kansallisuuksien kanssa.

Arki rauhanturvaajana on varsin tavallista. Moni saattaa luulla, että rauhanturvaajan elämä on täynnä konflikteja ja ikävyyksiä. Kaskiluoto vakuuttaa, että näin ei kuitenkaan ole.

– Totta kai siinä on se, että pitää olla 24/7 valmiudessa, jos kutsutaan, mutta muuten arki oli rauhallista, Kaskiluoto kertoo.

Valmiudet on jaettu puolen tunnin ja kolmen tunnin valmiuksiin, joista Kaskiluoto on kutsuttu vain kerran puolen tunnin valmiutta edeltävään tehtävään.

Moni suhtautui myönteisesti ja luottavaisesti suomalaisiin, sillä Suomi nähdään hyvänä maana.

– Usein se Suomen lippu käsivarressa auttoi pääsemään jonkin suljetun rajan läpi.

Vapaa-aikaakin oli Kaskiluodon mukaan varsin riittävästi.

– Vapaa-ajalla kulutin aikaa kuntosalilla kavereiden kanssa. Joskus siellä tuli käytyä useitakin kertoja päivässä, Kaskiluoto kertoo.

Omaa kuntoa pystyi ylläpitämään myös juoksemalla oman tukikohdan ympäri, joka oli Libanonissa 1,1 kilometriä pitkä ja Kosovossa puolestaan 2,5 kilometriä. Rentoutuakin kykeni muun muassa elokuvia katselemalla tai pelikonsoleilla pelejä pelaten.

Lisäksi tukikohdassa järjestettiin tapahtumia, kuten painonnostoa, nyrkkeilyä tai vaikkapa matonpesutalkoita.

Vaasan keskussairaalan päivystyksessä työskentelevää Kaskiluotoa rauhanturvaaminen kiinnosti jo varusmiespalveluksen aikana.

– Se vaihtoehto tuli mieleen ja sitä sitten jonkin aikaa pohdittuani päätin lähteä.

Kaskiluoto on ollut aina halukas auttamaan muita, jonka vuoksi myös rauhanturvaaminen kuulosti omalta jutulta.

Vaikka joskus on ollut huonompia päiviä, esimerkiksi todella ikävä kotiin, ei Kaskiluoto ole koskaan katunut päätöstään.

– Kun tuli esimerkiksi ikävä kotiin, niin tukea sai kavereilta. Silloin me puhuttiin niistä asioista yhdessä.

Kaskiluoto on saanut ainutlaatuisten kokemusten lisäksi paljon uusia ystäviä, joihin pitää yhteyttä edelleenkin. Antti Kaskiluoto kannustaa jokaista nuorta hakeutumaan rauhanturvaajaksi, joita sellainen yhtään kiinnostaa.

– Aluksi kannattaa totta kai tutustua ja perehtyä asiaan enemmän. Matkalla saa kuitenkin paljon uusia kokemuksia, joita ei saa muualta ja ennen kaikkea oppii arvostamaan sitä, mitä itsellä on, Kaskiluoto kertoo.

Kaskiluoto kuitenkin muistuttaa, että omaa pahaa oloa ei kannata lähteä pakoon toiseen maahan.

– Kannattaa selvittää omat asiat kuntoon kotimaassa ennen lähtemistä, koska muuten ne odottaa palaamiseen saakka.

Rauhanturvaajaksi lähteminen on ehdottomasti hankalampaa omalle perheelle ja läheisille kuin itse rauhanturvaajalle. Kaskiluodon perhe on suhtautunut varsin positiivisin mielin päätökseen.

– Jos puoliso sanoo, että älä lähde niin sitten ei ehkä kannata, Kaskiluoto mainitsee.

Rakkainta omassa työssä on Kaskiluodon mukaan ehdottomasti se, että saa auttaa muita.

– Vaikka se oma kädenjälki ei fyysisesti näy kovin paljoa, mutta kun tiedostaa, mikä vaikutus sillä on niin huomaa sen merkityksen.