Nuohooja: Takoissa ei kannata polttaa kituvalakiaa

Jaana Mattila

Laihialaisten savupiiput ovat aika hyvässä kunnossa, arvioi Nuohous- ja kiinteistöpalvelu Laineen yrittäjä Jari Laine Laihialta.

Joskus hormit ovat kuitenkin ihan tukossa. Silloin takkatulelle ei ole nuohoojan mukaan annettu kunnolla ilmaa.

– Niissä poltetaan sellaista kituvalakiaa. Se palaa kytemällä, vaikka sen pitäisi palaa kuumalla liekillä. Siksi savukaasut alkavat kerääntyä piippuun, ja lopulta ne tukkivat sen.

Laine tarjoaa nuohouspalveluja kahden maakunnan, Pohjanmaan ja Etelä-Pohjanmaan, alueella. Vuodessa ajamista kertyy noin 60 000 kilometriä.

– Kyrönmaa on pääalueeni. Kun piirinuohous loppui, työ levisi aika laajalle, hän toteaa.

Nuohouspalvelujen lainsäädäntö muuttui vuonna 2019. Sen jälkeen alueelliset piirinuohoussopimukset lakkasivat, ja Suomessa siirryttiin nuohouspalveluissa vapaaseen tarjontaan.

Rakennusten omistajilla vastuu tulisijan ja savuhormin säännöllisestä nuohouksesta säilyi silti ennallaan. Vakituisissa asuinrakennuksissa nuohous täytyy tehdä vuosittain ja vapaa-ajan asunnoissa vähintään kolmen vuoden välein.

Laine on tehnyt nuohoojan hommia yli 20 vuotta. Alalle hän päätyi sattumalta.

– Vanha piirinuohooja oli perhetuttu, ja hän pyysi töihin. Toinen piirinuohooja oli jäänyt täältä eläkkeelle.

Laine innostui hommasta heti. Ensin hän oli pari vuotta töissä oppisopimuksella ja kouluttautui nuohoojaksi Pirkanmaan Taitokeskuksessa Tampereella sekä Pelastusopistossa Kuopiossa.

Ammattitutkinnon suoritettuaan hän perusti oman yrityksen vuonna 2006.

– Tämä on sellaista vapaata hommaa, että pystyy järjestämään päiviään. Onhan tässä toki huonotkin päivänsä.

Kun sesonkiaika alkaa alkusyksystä, työpäivät venyvät helposti 12 tuntiin.

– Keväällä on sitten vähän rauhallisempaa, Laine sanoo.

Hän toivookin, että ihmiset soittaisivat nuohoojalle myös keväällä. Syksyllä jonot voivat olla pitkiä.

Soittoja voi tulla kymmeniä päivässä, eikä hän ehdi aina vastata niihin. Työt pitää kuitenkin tehdä.

Omakotitalon nuohoaminen vie Laineen mukaan puolisen tuntia, mikäli siellä on vain yksi takka.

– Sitten on niitä paikkoja, joissa on useita tulisijoja. Niissä voi mennä monta tuntia.

Laine nuohoaa yleensä omakotitalojen, mökkien ja viljakuivaamojen hormeja sekä teollisuuslaitosten kattiloita. Samalla hän tarkistaa, että ne ovat paloturvallisia.

– Piiput puhdistetaan ja harjataan. Jos alhaalla on takka, harjataan poskikanavat ja putsataan tulipesät.

Työ on likaista ja toisinaan myös vaarallista. Korkeuksiin kiivetessä pitää olla varovainen, ettei jalka lipeä.

– Tikkaat ovat vähän vaihtelevassa kunnossa, Laina toteaa.

Pari kertaa hän on niiltä tipahtanutkin. Toisella kertaa vahingot olivat tuntuvia.

– Selkään ja niskaan on jäänyt muistot niistä. Sairaalassa ei ole kuitenkaan tarvinnut maata.

Joskus savupiipussa asuu parvi mehiläisiä. Mehiläispesän poistamiseen Laine kutsuu yleensä tarhaajaa apuun.

Kerran piippuun oli eksynyt sorsa.

– Se on ollut ehkä erikoisin, mitä on tullut vastaan. Ei aivan heti tulisi mieleen, että savupiipun pohjalla olisi sorsa, hän nauraa.