Jari näki ilmoituksen ja tajusi heti: tässä haetaan minua – näin syntyi Laihian "hullu kauppias"

Jarno Ranta

Ilta hämärtyy laihialaisella pihalla. Jari Kumara kumartuu työautonsa renkaan viereen ja tarkistaa renkaiden kireyttä. Takana on taas pitkä työpäivä. Sellaisia on kertynyt jo yli kolmen vuosikymmenen ajan.

Kumara tuntuu ajattelevan, että nämä illat ovat aina samanlaisia ja päivällä ehtii harvoin pysähtyä.

Hän ei vielä tarkasti tiedä, mitä huominen tuo tullessaan, mutta yksi asia on varmaa. Hän lähtee taas aamulla liikkeelle.

Lokakuun alun ilta oli tavallinen. Kumara oli juuri mennyt saunaan, kun puhelin soi. Hän ei aikonut vastata, mutta hänen vaimonsa Niina ehti ensin.

– Tulin pyyhe päällä saunasta ja vastasin. Sitten tulivat onnittelut: ”Onneksi olkoon, sinut on valittu Vuoden yrittäjäksi!” Olin ihan äimänkäkenä, enkä äkkiä tajunnut kuin vain kiittää tyyliin kiitti ja heippa, Kumara naurahtaa.

Laihian Yrittäjät ry oli valinnut hänet Vuoden yrittäjäksi tunnustuksena sitkeydestä, asiakaspalvelusta ja vuosikymmenten työstä.

Kumara ei ole ikinä haaveillut palkinnoista, mutta tuntui hyvältä, kun joku oli huomannut, että hän on tehnyt töitä tosissaan.

Kumaran tie yrittäjäksi ei ollut suoraviivainen. Nuorena hän opiskeli autopuolella ammattikoulussa ja pääsi teknilliseen korkeakouluun.

– Tekun paperilla en ole ikinä tehnyt mitään, mutta sellainen minulla on ollut. Nyt se on luultavasti kateissa. En ole sitä viime päivinä nähnyt, eivätkä asiakkaat ole hirveästi kyselleet, onko minulla näyttää joku stipendi, Kumara virnistää.

Aluksi Kumara työskenteli veljensä Juha Kumaran ravintolassa Jurvassa, mutta hän ei tuntenut olevansa aivan unelma-alalla.

– Kävin armeijan Vaasassa. Kun sen jälkeen piti jotain tehdä, olin siellä myymässä viinaa, vaikka autoteknikko olen koulutukseltani. Kun Juha myi firmansa, sanoin heti, että sano minut irti. En halunnut uudelle omistajalle töihin.

Yllättäen pian tämän jälkeen lehdestä silmiin osunut ilmoitus muutti kaiken.

Siinä haettiin ”hullua kauppiasta”, joka olisi valmis sijoittamaan omia rahojaan ja tekemään pitkää päivää.

Kumara tunnisti tästä ilmoituksesta itsensä, ja siitä se sitten lähti. Kesäkuun 15. päivänä 1995 auto oli liikenteessä ja ensimmäiset kaupat tehty.

– Urani alkoi tavallaan vahingossa.

Alun perin Kumara aikoi tehdä näitä töitä vain muutaman vuoden.

– Sitten tein seitsemän vuotta, ja huomasin, että kymmenenkin oli jo mennyt. Pian tuli täyteen kaksikymmentä, ja nyt on kulunut jo yli kolmekymmentä vuotta, enkä vieläkään tunne osaavani tarpeeksi, Kumara naurahtaa.

Nykyään hän ei enää laske työvuosia.

– Otan päivän kerrallaan. Ei sitä kannata etukäteen päättää, vaan tehdä niin kauan kuin tuntuu hyvältä, 55-vuotias Kumara sanoo.

– Minulla on vielä liian paljon aikaa ja työvuosia edessäni.

Toiminimi Jari Kumara on erikoistunut autokorjaamoihin ja niiden työkaluihin, mutta Kumaran toimintatapa on kaikkea muuta kuin perinteinen.

Hän ei odota asiakkaita liikkeeseen vaan ajaa heidän pihoilleen, koska kivijalkaliikettä ei ole.

– Asiakas ei tule luokseni, vaan minä menen asiakkaan luo.

Kumara on se liikkuva liike, ja hänen autossaan on työkaluvarasto, jossa riittää hylsyjä, räikkäpäitä ja erikoistyökaluja. Moni asiakkaista on autokorjaamoyrittäjiä, jotka tarvitsevat juuri sitä yhtä välinettä, jolla työn saa tehtyä.

– Työni on pitkälti sellaista, että asiakas soittaa, että nyt tilanne on tällainen ja mitä nyt tehdään. Jos olen lähellä, menen paikalle ja sanon, että tehdään se näin. Olen siis ongelmanratkaisija. Olen sanonut, että normityökalukauppias myy kymppimillisen pienen hylsyn, mutta minulle soitetaan aina, jos on jokin vaikea asia. Miksei minulle kukaan soita koskaan, onko minulla kymppimillin hylsyä? Minulla on sellainen.

– En ole hirveä tyrkyttäjä vaan ajan pihaan ja kysyn asiakkaalta, mitä hän tarvitsee ja mitä on rikki ja niin edelleen. Näin säästyy korjaamosta yhden miehen aika, ettei hänen tarvitse lähteä kyliltä hakemaan tarvikkeita.

Auton kyljessä lukee Snap-On, joka on maailmanlaajuinen, yli satavuotias amerikkalainen työkaluvalmistaja.

– Snap-On ei toimi kivijalkaliikkeinä, vaan autoina, jotka menevät asiakkaiden luo. Näin on toimittu jo 105 vuotta.

Kumaran työalue kattaa käytännössä koko vanhan Vaasan läänin ja ulottuu myös sen ulkopuolelle. Aamulla hän lähtee seitsemän jälkeen ja palaa kotiin usein vasta iltaviiden jälkeen vain jatkaakseen tilauksia ja paperitöitä syömisen ja pienen happihyppelyn jälkeen.

– Joka ilta on jotain, paitsi torstaina ja perjantaina. Silloin ei ole mitään.

Jokin homma ilmaantuu joskus silloinkin.

– Mutta jos torstaina tulee tavaraa, ne jäävät purkamatta ja odottavat viikonloppua. Sunnuntaina taas aloitan paperihommilla.

Lauantait Kumara pyhittää levolle, sillä yrittäjänkin pitää joskus vain olla.

Vuosien varrella sattumuksia on riittänyt. Kerran hänen piti ajaa Pietarsaareen peräkärrytehtaalle, mutta hän huomasi vasta puhelinta selaillessaan olevansa… Närpiössä.

– Lähdin aamulla ja jossain kohtaa katselin puhelinnumeroa, kun halusin soittaa tälle ukolle. Vasta siinä kohtaa tajusin, että olen Närpiössä, vaikka olisi pitänyt olla Pietarsaaressa.

Kumara oli sekoittanut kaksi ruotsinkielistä yritystä ja oli auton ja työkalujen kanssa täysin väärän liikkeen pihassa.

– Välimatkaa oikeaan paikkaan oli vähän alle kaksisataa kilometriä. Siksi minun oli soitettava tälle ukolle, etten tänään pääsekään hänen luokseen, vaan tulen vasta huomenna.

Rehellisenä pohjalaisyrittäjänä Kumara tunnusti pietarsaarelaiselle asiakkaalleen, että hän oli ajanut väärän liikkeen pihaan.

– Sanoin sen hänelle lopuksi.

Kumaran työkalut eivät ole halvimmasta päästä.

Erikoistyökalut voivat maksaa tuhansia euroja, mutta hän luottaa siihen, että hyvällä laadulla saa töitä.

– Yksi vanha kollega sanoi aikanaan, että hinnan kanssa pärjää aina, mutta laadun kanssa ei ikinä. Jos myyt paskaa, saat myytyä vain kerran. Se puskaradio toimii kyllä.

Kaikesta huomaa, ettei Kumara todellakaan vielä mieti eläkepäiviä.

– Katsotaan päivä kerrallaan. Niin kauan kuin on kivaa, tehdään, hän toistaa.

Vaimo Niina työskentelee siivoojana ja toimii kevytyrittäjänä. Lomille pariskunta yrittää järjestää aikaa yhdessä edes pari viikkoa kesässä.

– Viime kesänä vaimo sanoi, ettei pysty pitämään lomaa. Minä sanoin, että minä ainakin olen, ja niin hänkin jäi sitten kahdeksi viikoksi heinäkuun lopulla. Myös hän toimii kevytyrittäjänä eli jos ei tee töitä, ei saa palkkaakaan. Meillä ei siis ole lomarahoja.

Kumara sanoo pitävänsä työstään juuri sen vuoksi, että hän saa olla tekemisissä ihmisten kanssa, kuunnella, neuvoa ja ratkaista ongelmia.

– Aamuisin ei harmita lähteä töihin. Päivällä on kivaa niin kauan kuin olen asiakkaiden kanssa. Kun tulee ilta ja pitää tehdä laskut, se ottaa kalloon.

Tällöinkin Kumaran on tsempattava itseään, sillä nämä paperityöt on vain tehtävä. Ilman niitä homma ei pyörisi, eikä hän saisi leipää pöytäänsä.

– Pitää muistaa, millä kaikki eläminen maksetaan.

Vapaa-ajallaan Kumara seuraa jääkiekkoa. Hän on intohimoinen Vaasan Sportin kannattaja.

– Niina osti minulle kausikortin.

He käyvät peleissä yhdessä, ja se on heidän yhteistä aikaansa.

Yksi ilta tänä syksynä jäi mieleen erityisesti.

Kun Sport kohtasi Porin Ässät Vaasassa, pariskunta ei tällä kertaa lähtenyt hallille. Kumaraa harmitti eräs aiemmin jäähallissa sattunut tapaus, joten he päättivät suunnata aivan muualle. He lähtivät ajelemaan Laihialta ilman tarkkaa määränpäätä ja unohtivat hetkeksi koko Sportin pelin.

Monien sattumusten kautta tie kuitenkin vei lopulta Poriin, ja kuinka ollakaan, he päätyivät paikalliseen sporttibaariin. Siellä jättinäytöllä pyöri tuttu ottelu: Sport vastaan Ässät.

– Kun hurrasimme Sportin maaleille, paikalliset kääntyivät joka kerta katsomaan meitä. Ja kun Ässät teki osuman, he puolestaan riemuitsivat kuin kiusallaankin. Kaikki sujui silti hyvässä hengessä, ja katsoimme pelin loppuun asti. Ässät vei voiton, mutta tulipa siitä melkoisen pitkä reissu Sportin peliä katsomaan, Kumara naurahtaa.

Jari Kumara odottaa taas innoissaan uutta työpäiväänsä. Hän sulkee työauton oven ja vilkaisee hämärtyvää pihaa.

Kumaralla on yrittäjänä paljon vastuuta, mutta myös vapautta. Eikä tämä työ lopu kesken. Aina jollain on joku hylsy hukassa.