Merja liikuttaa Laihian lapsia

Jarno Ranta

Liikkumattomuus on Suomessa yhä iso ongelma. Suomea muun muassa Lillehammerin talviolympialaisissa vuonna 1994 maastohiihtäjänä edustanut koulunkäynnin ohjaaja Merja Kuusisto haluaa, että asiasta puhutaan nykyistä enemmän.

Ilmiö on huolestuttava ja siitä on tärkeää puhua, koska liikunnan terveysvaikutuksiin erikoistuneen UKK-instituutin laskelmien mukaan liikkumattomuus aiheuttaa Suomessa vuosittain yli kolmen miljardin kustannukset, kun suomalaiset liikkuvat terveytensä kannalta aivan liian vähän. Tuoreimpien liikuntaraporttien mukaan monet suomalaiset viettävät valtaosan valveillaoloajastaan makoillen tai istuen.

Liikkumattomuus esimerkiksi lisää riskiä useille kansansairauksille, muun muassa tyypin 2 diabetekselle ja sydän- ja verisuonisairauksille ja näin vaikuttaa myös työuran pituuteen.

Monipuolista liikuntaa kaipaavat niin lapset kuin aikuiset.

Ennen lapset liikkuivat ahkerasti koulupäivien jälkeen, mutta nykyään moni heistä menee koulun jälkeen kotiin esimerkiksi pelaamaan tietokonepelejä. Kun myös useiden lasten vanhemmat eivät liiku riittävästi, vaikuttaa se hyvinvointiin, mikä maksaa yhteiskunnalle paljon.

Kuusisto pitää Suomen malli -hankkeeseen kuuluvaa liikuntakerhoa Laihialla. Opetus- ja kulttuuriministeriön nettisivuston mukaan Suomen mallissa tarkoituksena on mahdollistaa jokaiselle lapselle ja nuorelle mieluisa ja maksuton harrastus koulupäivän yhteydessä.

Harrastamisen Suomen mallissa yhdistyvät lasten ja nuorten kuuleminen harrastustoiveista, olemassa olevien hyvien käytäntöjen ja toimintatapojen koordinoiminen ja koulun ja harrastustoimijoiden yhteistyö.

Laihialla Kuusisto pitää liikuntakerhoja kouluilla heti koulupäivien jälkeen. Viime vuonna Kuusisto pyöritti liikuntakerhoa joka arkipäivä jollakin alakoululla, mutta tänä vuonna liikuntakerhoja on kolmella koululla eli Rauhalan, Kylänpään ja Hulmin alakouluilla. Rauhalan ja Kylänpään kouluilla tunnin kestävä liikuntakerho on joka viikko, mutta Hulmilla vain joka toinen viikko, koska siellä on Kuusiston mukaan 4.–6.-luokkalaisilla valinnaiskurssiliikuntaa.

Liikuntakerhot ovat lapsille vapaaehtoisia, ja enintään niihin on osallistunut kaksikymmentä oppilasta. Kuusiston liikuntakerhoissa ei ole tiettyjä lajeja, vaan kyse on liikunnasta leikkien erilaisten välineiden kera.

– Liikuntakerhoissani liikunta on hyvin leikkimielistä kisailua. Kun kyse ei ole urheilukerhosta, liikunnan pitää olla sellaista, että siihen on jokaisella mahdollisuus osallistua helposti. Mitään erityistaitoja ei tarvitakaan. Pääasia on se, että lapset liikkuvat ja vähän hengästyvät niin, että tulee myös hiki.

Liikuntakerhojen kultaisena ajatuksena on se, että liike on lääke. Merja Kuusisto painottaa, että meille jokaiselle vähäinenkin liikunta on hyväksi.

Kuusiston mielestä laihialaislasten kunto on samanlainen kuin koko Suomessa. Koulunkäynnin ohjaaja kertoo huomaavansa lapsista, että he istuvat paljon, ja heistä osa ei jaksa tehdä eri asioita niin hyvin kuin aktiivisesti liikuntaa harrastavat.

Jokainen kouluikäinen lapsi jaksaa kävellä 300–400 metriä, mutta saman matkan juoksemiseen valitettavan monen kunto ei enää riitä.

– Osa kertoo viikonlopputerveisinään, että on vain pelannut kotona tietokonepelejä tai ollut puhelimella, mikä näkyy heidän kaikessa toiminnassaan. Ehkä vähän sellainen kömpelyyskin on lisääntynyt, sillä normaali juoksukaan ei ole kaikille helppoa. Motorisissa hypyissä ja loikissa jalat meinaavat välillä mennä solmuun. Myös huono jaksaminen näkyy. Kun liikuntatunnilla on vain vähän jotain touhuttu, moni mielellään haluaa jo istua, koska niin väsyttää. Onkin valitettavaa, että istuminen ja arkiliikunnan puute näkyvät.

Nyt liian helposti vanhemmat kuljettavat lapsiaan paikasta toiseen autolla.

– Jos lapset esimerkiksi kulkisivat koulumatkansa omilla jaloillaan, sekin olisi jo jotain. Lapset olisivat ulkona, saisivat raitista ilmaa ja vähän myös tulisi liikettä kroppaan.

Kuusiston mielestä monesti esimerkiksi pihaleikit auttaisivat poistamaan lasten liikkumattomuutta, mutta koulunkäynnin ohjaaja on huomannut, että lapsia näkyy nykyisin vapaa-ajalla harvoin pihalla. Kuusisto kannustaakin lapsia menemään kavereidensa luo ja leikkimään ulkona vaikka vain kiipeilemällä lumikasoilla ja kivillä, kulkemaan metsässä ja tekemään majoja.

– Sen ei tarvitse olla mitään urheilua. Tärkeintä on, että tekee jotain ja leikkii. Ei voi olla niin, että pelkästään koulussa välitunneilla ja 2–3 liikuntatunnilla viikossa liikkuu. Se ei riitä mihinkään.

Monesti on niin, että liikuntakerhoihin osallistuvat sellaiset, jotka liikkuvat muutenkin riittävästi. Näin on myös Laihialla.

– Kerhossa on pieniä lapsia, lähinnä kolmosluokkalaisiin asti. Toki Kylänpäässä on mukana isompiakin oppilaita. Vanhempia oppilaita on kuitenkin hankala saada tällaisiin kerhoihin. Heille varmasti pitäisi olla jotain omantyyppistä toimintaa, mutta pienemmät osallistuvat innokkaasti. Heistä osa liikkuu paljon vapaa-ajalla, mutta varmasti on myös heitä, joilla ei ole paljon muuta liikuntaa kotona.

Liikunnan puolestapuhuja Merja Kuusisto pitää myös omasta kunnostaan edelleen hyvää huolta. Kuusisto sanoi tänä talvena hiihtäneensä jo yli tuhat kilometriä, kun viime talvena hän sivakoi peräti noin 3 000 kilometriä.

– Minulle hiihto on elämäntapa, ja se on erittäin hyvää koko kropan liikuntaa.

Kuusisto kuitenkin toppuuttelee, ettei ole enää missään kisakunnossa, että voisi lähteä esimerkiksi hiihtämään kilpaa Suomen mestaruuskisoihin.

– Ikä on tehnyt tehtävänsä, Kuusisto nauraa ja jatkaa:

– Hiihdän omaksi ilokseni ja nautin siitä suunnattomasti.