Karhu, 15, tarttui juovuksissa linja-auton rattiin ja pelasti yli 60 teinin hengen Laihialla – "Poliisitkin sanoivat heti, ettei sillä ole mitään väliä, kuinka juovuksissa olen tällä hetkellä"

Jarno Ranta

Useiden kymmenien nuorten elämä oli päättyä hyiseen Laihianjokeen.

Vähäkyröläisen Jarno Karhun, 35, uroteko kuitenkin esti tämän.

Vaasasta lähtenyt linja-auto oli matkalla Tervajoelta nuorten suosimaan tanssipaikkaan Kurikan Mietaalle maaliskuisena lauantai-iltana 2004.

Linja-autossa oli yli 60 teini-ikäistä matkustajaa, kun dramaattiset tapahtumat alkoivat Laihialla. Linja-auto ajautui kuljettajan sairaskohtauksen vuoksi Kauppatieltä läheisen omakotitalon pellolle ja oli syöksyä Laihianjokeen.

Laihian vakavasta suuronnettomuusvaarasta tulee kuluneeksi tasan kaksikymmentä vuotta ensi viikon keskiviikkona 20. maaliskuuta.

Vähäkyröläinen Jarno Karhu seisoi keskellä linja-auton käytävää edessä. Hän kuuli, että linja-autossa oli jotain häiriköintiä.

– Linja-auto oli hyvin täynnä, ja häiriköinnin vuoksi pysähdyimme keskelle silloista Laihian liikennevaloristeystä. Bussikusi näki, että Vaasan suunnasta tuli poliisi.

Karhu muistelee, että bussikuski kävi ulkona sanomassa jotain poliiseille, minkä jälkeen he hakivat häiriköintiä aiheuttaneen nuoren pois linja-autosta.

– Sitten jatkoimme matkaa ja aika pian olimme pellolla.

Karhu luuli aluksi, että bussikuski ajoi jotain oikoreittiä Mietaalle.

– Sitten katsoin, että kuski etsi jotain jalkatilasta, ja minua rupesi ihmetyttämään, kun näkyi peltoa.

Linja-auton kuljettaja sai ajon aikana vakavan sairaskohtauksen. Hän lyyhistyi ohjauspyörän päälle Laihian keskustassa ennen Kauppatien t-risteystä, ja linja-auto jatkoi matkaansa hallitsemattomana.

Linja-auto kulki laihialaisen Erkki Tuorin kotitalon viereisellä pellolla noin 300 metriä.

Kevät oli edennyt jo niin pitkälle, että lumi oli lähes kokonaan sulanut. Pelto oli kuitenkin niin kova, että linja-auto pääsi etenemään.

Ensimmäiset 200 metriä linja-auto ajoi mutkitellen kohti Laihianjokea.

– Ihmiset rupesivat vähän hätääntymään, ja joku huusi, että siellä on joki edessä, Karhu muistelee dramaattisia hetkiä.

Kohti Laihianjokea edenneen linja-auton suunta muuttui, kun Karhu tarttui vauhdissa olleen linja-auton rattiin.

– Kääntelin sitä oikeaan suuntaan ja yritin myös sammuttaa, mutta en oikein ymmärtänyt, miten se tehdään. Jossain vaiheessa siihen tuli Niko Mäkelä (isokyröläinen) ja sai pysäytettyä linja-auton.

Mediatietojen mukaan Mäkelä painoi kädellään jarrupoljinta. Matkaa jokirantaan oli ainoastaan noin seitsemän metriä.

Tapahtuman jälkeen joitakin on useita vuosia ihmetyttänyt, kuinka Karhu pysyi painajaismaisessa tilanteessa kylmän viileänä, että pystyi oikealla hetkellä kääntämään linja-auton rattia.

– Ehkä alkoholilla oli osuutta asiaan. Poliisitkin sanoivat heti, ettei sillä ole mitään väliä, kuinka juovuksissa olen tällä hetkellä.

Ei ollut, sillä juovuksissa ja ilman ajokorttia linja-auton rattia oikeaan aikaan kääntänyt 15-vuotias Jarno Karhu pelasti uroteollaan useita ihmishenkiä. Sillä oli väliä, ja paljon olikin.

Pian tapahtuman jälkeen Karhu luki netistä hänestä käytyä ilkeämielistäkin keskustelua.

– Osa kirjoitti, ettei minulle saisi ikinä antaa korttia, eikä mitään. Jotkut taas olivat sitä mieltä, että minulle pitäisi pysyttää Tervajoelle patsas.

Silloinen tasavallan presidentti Tarja Halonen myönsi Karhulle ja Mäkelälle hengenpelastusmitalin joulukuussa 2004.

Lisäksi Pohjanmaan pelastusalan liitto ja Suomen pelastusalan keskusjärjestö myönsivät vakavan bussiturman estäneille Karhulle ja Mäkelälle harvinainen tunnustuksen, Auttavat kädet -reliefin.

Moni 14–17-vuotiaista matkustajista pelästyi pahoin, sillä Konginkankaan linja-autoturma oli tapahtunut vain päivää aiemmin. Suomen historian vakavimmassa tieliikenneonnettomuudessa kuoli 23 henkilöä ja 14 loukkaantui. Se tapahtui, kun paperirullalastissa ollut täysperävaunullinen kuorma-auto törmäsi linja-autoon, joka oli kuljettamassa matkustajia Rukalle laskettelemaan.

Osa Laihialla bussissa olleista nuorista jatkoi matkaa Mietaalle jollain kulkuneuvolla, mutta Jarno Karhu ei enää halunnut lähteä Mietaalle.

– Menin kaverini luo Tervajoelle jatkamaan iltaa. Seuraavana aamuna tajusin, että pelastin monen ihmisen hengen, kun toimittajia rupesi hyppäämään. Pakoilin heitä veljeni luona, mutta en päässyt pakoon. Kun kävelin veljeni pihalla, toimittaja oli naapurin pihalla ja kysyi, olenko Jarno. Hän halusi tehdä haastattelun ja menimme sitten paikan päälle Laihialle.

Karhu joutui asumaan jonkin aikaa setänsä luona, kun kohu oli kiivaimmillaan.

– Majailin siellä, kun Seiska etsi minua pitkin Vähääkyröä. En koskaan antanut sille haastattelua.

Vaikka Laihian-tapahtumista on jo kaksikymmentä vuotta aikaa, ne tulevat Karhun mieleen silloin tällöin. Linja-autolla matkustaminen ei kuitenkaan pelota häntä.

– Kouluunkin menin pian linja-autolla. Mitään kammoa tai traumoja ei jäänyt.

Karhulla on "iso pino" lehtiä, joissa on juttua onnettomuudesta. Tallella on myös ne lukuisat kortit ja kirjeet, joita ihmiset lähettivät Karhulle ympäri Suomea.

– Sain kaikenlaisia kirjeitä, ja rahaakin oli joissakin kuorissa. Joku yksittäinen lähetti enimmillään viisikymppiä.

Suurimmassa osassa kirjeistä oli positiivisia kiitoskortteja.

– Yksi kertoi asuneensa tapahtumapaikan lähellä lapsena ja selitti lapsuutensa muistoja. Hän totesi, että olisi ollut kauheaa, jos hänen lapsuutensa paikasta olisi tullut paikka, jossa olisi kuollut paljon ihmisiä.

Erkki Tuori vietti rauhallista lauantai-iltaa kotonaan, kun järkyttävät tapahtumat alkoivat. Tuori oli ollut saunassa talonsa kellaritiloissa. Kun Tuori tuli pois saunasta, hän kuuli, että joku ajoi pihaan.

– Katsoin kellarissa olevasta ikkunasta, mikä tuli. Sitten huomasin, että linja-auto painoi tien päästä talomme ohi ja katosi aluksi kartanon taakse.

Tuori huomasi, että pomppien pellolla kulkeneen linja-auton sisällä oli porukkaa ja valot päällä.

– Linja-autolla oli niin kova vauhti, että se pääsi kulkemaan pellolla, ja savikin lensi.

– Seuraavan kerran näin linja-auton, kun se meni joen törmää pitkin Vaasan suuntaan.

Siinä kohtaa oli rivitalo rakenteilla, eikä lehtitoimittajana työskennellyt Tuori osannut arvata, että menossa oli suurvaara. Hän ajatteli, että tontin pellolta ostanut henkilö esitteli asiakkailleen vielä keskeneräistä rivitaloprojektiaan.

– Sain hullun ajatuksen, että hänellä oli siellä joku näyttely.

Tuori lähti saunasta sisätiloihin, jossa oli myös hänen lapsiaan ja vaimonsa. Tuori kertoi heille, että linja-auto meni heidän pihansa ohi, mutta he eivät tätä uskoneet.

– He sanoivat, että älä nyt höpäjä.

Samaan aikaan Tuorin äiti jyskytti toisella puolella taloa seinään ja huusi apua. Tuori oli äitinsä omaishoitaja ja lähti katsomaan, mikä hänellä oli hätänä.

Kun hälytysajoneuvoja tuli Kauppatielle ja ne etsivät onnettomuuspaikkaa, Tuori meni pihalle katsomaan ja ihmettelemään, mistä oli kyse.

Totuus valkeni, kun Tuori näki myös nuoria, jotka poistuivat linja-autosta pellolle ja kävelivät matkahuollon suuntaan. Osa käveli kaveriporukoissa, osa yksin. Myös tuttu laihialaispoliisi kertoi hänelle tapahtumista.

– Taisin käydä jokirannalla kävellen. Tietysti minulla ei ollut kameraa, vaikka olin toimittaja ja suuri valtakunnallinen tragedia tapahtui kotipihallani, Tuori yhä harmittelee.

Mikäli linja-auto oli kulkeutunut suoraan Laihianjokeen, Tuori arvioi nyt, että suurkatastrofi olisi syntynyt.

– Olisi tullut uhreja ihan varmasti ja paniikki kaikille, mistä he pääsevät ulos, Tuori sanoo.

Kuski oli ainoa, joka sai vakavia seurauksia. Lehtitietojen mukaan häntä elvytettiin ja vietiin sairaalahoitoon.

– Tätä ei ole vielä ollut missään lehdessä, mutta joitakin vuosi tapahtuman jälkeen luokseni tuli yksi nainen kaupittelemaan vakuutuksia. Vaimoni Sari keitti kahvit ja juttelimme. Sitten hän rupesi puhumaan tästä onnettomuudesta ja sanoi, että linja-auton kuljettaja kuoli. En tiedä, kuoliko hän jokirantaan tai myöhemmin ja kuinka paljon myöhemmin.

Tuori kertoo, että linja-autoa kuljettanut oli tälle naiselle sukua. Kyrönmaa-lehti ei ole pystynyt varmistamaan näitä tietoja.