Intohimona pitkien matkojen kävely

LAIHIA Seurakunnan vs. talouspäällikkö Sari Moilanen on intohimoinen kävelijä. Kesällä lenkit ovat pisimmillään 60-70 kilometrin luokkaa.

Hän on harrastanut ultrakävelyä vuodesta 2009 saakka. Siihen johti kuntotesti entisellä työpaikalla.

– Kun olin fillaroinut kuntopyörällä viitisen minuttia, minulle sanottiin, että riittää. Arvoni nousivat niin korkeiksi. Elopainoni oli siihen aikaan noin sata kiloa.

Parikymmentä vuotta vanhemmat työkaverit polkivat huomattavasti pitempään.

– Illalla katsoin itseäni peilistä ja mietin mitä tekisin. Siihen aikaan annoin vuorokaudestani aika monelle. Päätin, että pitää antaa tunti itselle ja alkaa hoitaa itseäni.

Moilanen aloitti aamu- ja iltalenkit, joiden jatkeeksi tulivat myöhemmin pidemmät lenkit. Aamulenkin hän aloittaa kello 5-6 ja iltalenkit kello 19.

Kesällä arkilenkeillä on mittaa 13-15 kilometriä, muuhun aikaan vuodesta 8-10 kilometriä. Viikonloppulenkit ovat kesällä useimmiten 40–60-kilometrisiä ja muulloin 15–40-kilometrisiä.

Ultrakävelyksi lasketaan Moilasen mukaan vähintään 60 kilometrin päivämatkat. Ultramatkalaiset voivat kävellä viikossa satoja kilometrejä siten, että peräkkäisinä päivinä tulee jokaisena 60-100 kilometriä.

Moilasella on ollut erittäin paljon töitä vajaan parin viime kuukauden aikana ja päivät ovat venähtäneet iltamyöhälle. Viime viikkoina hän on päässyt lenkille vain muutaman kerran.

– Normaalisti käyn viisi kertaa viikossa kävelyllä. Odotan sitä aikaa, että voin normalisoida elämäni. Parhaana viikonloppuna olen kävellyt yhteensä 56,7 kilometriä.

Kävelemään Moilanen lähtee yleensä suoraa kotoaan. Mieluisin alusta on asfaltti.

– Vaasan suuntaan on helppo liikkua, koska siellä on liikennettä siltä varalta, että jotain sattuisi. Siellä on myös juomapaikkoja, joita ei juuri ole Ilmajoen tai Ylistaron suunnilla.

Porilaissyntyisenä hän kävelee mielellään meren rannalla Vaasassa. Toinen mielipaikka on Öjbergetin kuntoportaat.

– Laihiallakin on ihan hyvät kuntoportaat, mutta ne voisivat olla vähän haastavammat.

Mukaansa Moilanen ottaa vissyä tai vettä, johon hän on lisännyt hippusellisen merisuolaa. Mukana on myös syötävää.

– Suolakurkkuja tai banaania ja joskus myös punajuurta, koska minulla on ollut hemoglobiinin kanssa ongelmaa.

Hän käy toisinaan huoltoasemalla juomassa kahvit tai ostamassa huikopalaa.

Energian saanti on tärkeää, sillä kulutus on valtavaa.

– Esimerkiksi 37,7 kilometrin lenkin aikana askeleita tuli 49 750.

– Mukanani on aina älypuhelin. Se kertoo missään mennään ja mitä on tehty. Sykemittaria minulla ei ole, se pitäisi hankkia.

Rankkasade ja kova tuuli eivät haittaa häntä.

– Mulla on varusteet sään mukaan. Sankka sumu on huonoin sää, koska silloin ei tule kunnolla nähdyksi autojen joukossa.

Laihialaisia autoilijoita hän kehuu huomaavaisiksi.

– He hiljentävät jos on vaikka lätäköitä tai loskaa.

Moilanen käy lenkeillä yksin.

– Teen päivät pitkät ihmisten kanssa töitä, ja joudun antamaan itsestäni 110 prosenttia. Lenkki on oma hetkeni. Se on pään tyhjentämistä.

Lenkkikenkien on oltava hyvät. Pisimmillä matkoilla Moilasella on mukana ainakin kaksi paria, jotta hän voi vaihtaa lenkkareita, koska jalat ja kädet turpoavat pitkään kävellessä.

Lyhimmillä lenkeillä hän käyttää puoltatoista numeroa pienempää kenkää kuin pidemmillä matkoilla.

Kävellessään Moilanen on omissa ajatuksissaan.

– En oikeastaan näe tai kuule ihmisiä. Joskus saan palautetta, että en morjestanut. Olen kuin transsissa, käveleminen vain vie mennessään. Kuuntelen retroa musiikkia täysillä.

– En myöskään ole enää pitkään aikaan ajatellut miltä näytän kävellessäni.

Moilasen mukaan kävellessä ei saisi roikottaa käsiä.

– Käsien pitäisi olla 90 asteen kulmassa, koska silloin veri kiertää paremmin, sydänlihakseen ei tule vääränlaista liikettä eivätkä kädet puudu niin helposti.

– Ryhti on pakko pitää kävellessä, kun selkä on suht koht suora ja kädet oikein. Kroppa ei väsy kun tekniikka on oikea. Vatsa pysyy tiukkana, selkä suorana ja rytmi löytyy.

Oleellista on Moilasen mukaan, ettei kävellessä harpo, vaan askeltaa normaalilla askeleella. Vauhti tulee matkan varrella.

– Ensin kantapää kunnolla maahan, siitä se lähtee rullaamaan, Sari Moilanen sanoo.

JUHANI LAAKSO

Terveysongelmia ja kovia tavoitteita

LAIHIA Vuonna 2020 Sari Moilaselle tuli pahoja terveysongelmia.

– Ennusteet olivat sellaisia, että edessä olisi voinut olla viimeinen jouluni. Tajusin silloin, kuinka paljon rakastan kävelemistä. Tarvitsemme elämässämme hyviä muistutuksia siitä, mikä on tärkeää. Terveys ei ole itsestäänselvyys.

Jotain oli tapahtunut Moilasen keuhkoissa ja niiden toiminta oli vaikeutunut.

– Happisaturaatio oli alle 50 kun menin keskussairaalan ensiapuun. Olin vuorokauden teholla.

Happisaturaation pitäisi olla hyvin lähellä sataa. Ennen sairaalareissua lukema oli ollut vuoden päivät 76-87.

– Yskin hyvin paljon ja limaa tuli ihan hirveästi.

Moilanen söi viisi antibioottikuuria ja viisi kortisonikuuria, joista viimeinen alkoi auttaa. Ongelmien syy jäi lääkäreillekin mysteeriksi.

– He epäilivät, että olinko hengittänyt keuhkoihini jotain. Olen miettinyt sitäkin, että kävelinkö liikaa.

Tuohon aikaan Moilanen käveli vuodessa 3500-4000 kilometriä. Viime vuonna kilometrejä kertyi noin 2700.

Tänä vuonna hän on kävellyt noin 1800 kilometriä ja pyöräillyt runsaat 100 kilometriä. Tavoite on 3000 kävelykilometriä.

Moilasen tavoitteena on kävellä elokuussa 80 kilometriä Laihialta Kaskisiin.

– Olen miettinyt, pystyykö sen tekemään päivässä. 60 kilsaa ainakin menee päivässä, niin miksi ei sitten parikymmentä lisää.

– Alkumatkasta ei pidä ottaa liian lujaa tahtia. Minulla on paha tapa, että menen alusta asti täysillä. Pitäisi olla armollinen itseä kohtaan ja nauttia kävelemisestä.

Toinen tavoite on kävellä kesällä 2023 noin 400 kilometrin matka Vuokattiin.

– Olen sopinut tästä veljeni kanssa.

Moilanen on hankkinut läskipyörän, jolla hän on käynyt ajelemassa muutaman kerran.

– En ole saanut siinä samanlaista flow-tilaa kuin kävellessä. Pyöräillessä häiritsee se, että renkaat pyörivät koko ajan ja taustalta näkee koko ajan liikenteen vilahtamisen.

Hän käy pienellä pyörälenkillä kävelylenkin päälle ja päinvastoin.

Vuodenvaihteessa hän aloitti kuntosaliharjoittelun.

– On tiettyjä tukielimiä, joille kuntosaliharjoittelu tekee hyvää. Siinä vahvistuvat myös sellaiset lihakset, jotka eivät vahvistu kävellessä.

Toisinaan Sari Moilanen myös juoksee. Plakkarissa on maratoneja ja niiden puolikkaita. Nuorena hän harrasti lentopalloa, koripalloa, uintia, rullaluistelua ja kävi kuntasaleilla. Suurin intohimo oli pesäpallo.

JUHANI LAAKSO