Pääkirjoitus: Lääkäripalvelu on perusturva

Onko muutos suuri mahdollisuus, vai turmioon vievä uhka?

Hyvinvointialueitten talous on ennakoituakin huonommalla tolalla. Maan hallitusta on huudettu apuun.

Vastauksena kuuluu yhdenlainen kiristys: hyvinvointialueita on Suomessa liikaa.

Etelä-Pohjanmaan hyvinvointialue on lähtenyt kuromaan kymmenien miljoonien eurojen alijäämää kasaan.

Koska rahasäkkejä ei ole kannettavaksi muualta lakeuksien maakuntaan, niin itse se raha on tehtävä.

Siihenkin on vastaus, toiminnan järjestäjän mielestä hyvin yksinkertainen: palveluverkko on määriteltävä uudelleen.

Hyvinvointialueen viranhaltijat tekevät sitä työtä, mihin heidät on palkattu. Heidän täytyy pitää yllä ja kehittää taloudellisesti kestävää palvelutasoa etelä-pohjalaisille.

Kuten me kuuliaisina kansalaisina hyvin tiedämme, tarkoittaa uudistus 2000-luvun toisellakin vuosikymmenellä ensisijaisesti karsimista.

Karsitaan taloista, tiloista, palveluista, ihmisistä – ja lopulta mutkan kautta myös asiakkaista.

Parasta olisi, kun emme sairastaisi koskaan mitään.

Kun Ylistarosta esityksen mukaan lähtevät hammaslääkärit jo ensi vuonna ja Isostakyröstä terveyskeskuslääkärit runsaan vuoden kuluttua, niin isketään terveyspalveluiden ytimeen, perinteiseen kaikkein pyhimpään lähipalveluun – lääkäreihin.

Aiemmin keväällä oli jo huoli Isonkyrön tulevasta lääkäritilanteesta. Kävi ilmi, että lääkäreitten pysymiseksi Laurilanmäellä yhdeksi peruslääkkeeksi tarjottiin kovempaa käyttöä.

Viesti kuului, että mitä enemmän käyttöä, sitä varmemmin palvelu pysyy.

Vastareaktio oli nopea ja kova. Käytettäisiin, jos pääsisi vastaanotolle. Miksi ei pääse?

Käytännössä tilanne on molempia – pääsee ja ei, riippuen ajankohdasta ja tautitilanteesta. Ja myös siitä, mille palvelutasolle organisaatio on rakennettu, miten paljon käyntikertoja on inhimillisesti järkevää ja edes mahdollista.

Etä on sana, joka tuo valkeuden.

Hyvinvointialue on asettanut pelipanoksensa etäpalvelujen varaan. Sitä kautta syntyy säästöjä, tiloissa, neliössä, ajassa, rahassa. Hyvinvointialueen näkökulmasta.

Palvelun järjestäjä ei voi ajatella kuin omaa parastaan, omaa näkökulmaansa.

Vastapuolella olemme me. Me jotka käytämme näitä palveluja, täällä kaukana päivystyksistä, keskussairaaloista ja sote-keskuksista.

Etelä-Pohjanmaan hyvinvointialue ilmoittaa pohjatiedoksi palveluverkkokyselyssään, että esimerkiksi Isostakyröstä on Seinäjoelle etäisyyttä 38 kilometriä.

On se sitäkin, mutta yleisesti käyttämämme reittikartta kertoo, että se on hieman yli 40 kilometriä. Se on myös 50,6 kilometriä tai 65,5 kilometriä, riippuen lähtöpisteestä.

Etäpalvelulla ei ole etäisyyttä. Kilometrit lakkaavat olemasta, kun Peräkylän mumman ja paapan netti pelittää riittävissä megoissa, koneen päivitykset ovat ajan tasalla ja, ennen kaikkea, käyttäminen sujuu kuin vettä valaen.

Aika moni pysyy nykytekniikan kärryillä mukana. Monen muun alan jo siirryttyä atk-pohjaiseen toimintaan, tiedämme kokemuksesta, ettei käytäntö ole sama kuin huikaiseva suunnitelma paperilla. *ae