Mystinen sairaus pilasi Teijon olympiaunelman nuorena – nyt Laihian kasvatti saa elää unelmaansa Pariisin paralympialaisissa

Jarno Ranta

Kaikki näytti hyvältä maalis- ja huhtikuussa 2005. Laihialaissyntyinen kuulantyöntäjä Teijo Kööpikkä oli selättänyt kaksi vuotta piinanneet loukkaantumiset ja tunsi olevansa elämänsä kunnossa hallikauden jälkeen. Kööpikän unelmana oli päästä olympialaisiin.

Palkintokaapissa oli jo alle 20-vuotiaiden EM-pronssimitali, ja seuraavana tavoitteena oli rikkoa kahdenkymmenen metrin raja.

Siihen olivat hyvät edellytykset, sillä kuulantyönnön lisäksi Kööpikkä oli harrastanut monipuolisesti muuta urheilua, esimerkiksi lentopalloa.

Kööpikän ennätys miesten 7,26 kilon kuulalla oli 18,84 metriä.

Kesällä 2005 Kööpikän unelmat alkoivat murentua pala palalta. Kööpikkä tunsi, ettei työntämisessä ollut enää tuttua hyvää tunnetta, eikä vasen jalka toiminut normaalisti. Myös tulostaso romahti.

Piinaa kesti vuoden. Kööpikkä ja monet muut ihmettelivät, mikä häntä vaivaa. Kööpikkä joutui käymään usein lääkärissä, kuvauksissa ja tutkimuksissa.

Keväällä 2006 Kööpikkä sai tiedon, että kyse oli vakavasta asiasta. Hänen oli lopetettava uransa kuulantyöntäjänä ja hyvästeltävä unelmansa olympiaurheilijana.

Kööpikkä oli 24-vuotias, kun hän sairastui selkärankaperäiseen lihasrappeumaan. Se oli Kööpikälle kova shokki, koska hän oli pienestä pojasta lähtien urheillut ja ei enää voinut normaalisti.

Kööpikkä kertoo, ettei juurikaan pystynyt käymään yleisurheilukentällä viiteen vuoteen. Urheilu-uran loppuminen oli niin kova paikka. Ainostaan pikkuveli Timon kuulakisat saivat hänet istumaan katsomoon, mutta se oli vaikeaa. Kun Timo menestyi, se tuntui Kööpikästä hyvältä, mutta hän olisi myös itse halunnut olla kuularingissä työntämässä huippu-urheilijana.

Pari vuotta sairastumisen jälkeen tauti ei ole enää edennyt.

– Kaikki on sen jälkeen ollut tasaista, eikä vaikuta arkeeni mitenkään. Jos ulkopuolinen ei tiedä sairaudestani, hän ei välttämättä edes huomaa sitä. Lihasheikkoutta on vain pohkeissa, takareisissä ja pakaroissa, eikä se näy edes kävelyssä. Kun sairauteen ei ole vieläkään tarkkaa diagnoosia, siihen ei ole mitään lääkitystä.

Kun Kööpikän jaloista puuttuu lihasvoimaa ja iskunvaimennusta, aerobinen harjoittelu jaloilla on haasteellista. Siksi Kööpikkä harrastaa esimerkiksi vesijuoksua.

Teijo Kööpikkä teki uudelleen paluun urheiluun, kun Kari Tuomi pyysi häntä lentopallotoimintaan. Hommia riitti tyttöjoukkueen valmentamisesta toimistohommiin.

Eräänä päivänä Kööpikkä soitti Tuomelle. Kööpikkä oli nähnyt Youtubessa videon Rion vuoden 2016 paralympialaisista. Video oli tuolikuulantyönnöstä. Kööpikkä kysyi Tuomelta, pitäisikö hänen kokeilla sitä.

Olympiaunelma alkoi sittenkin olla mahdollista. Paralympialuokkien säännöt olivat muuttuneet niin, että Kööpikällä oli mahdollisuuksia hakea kilpailulupaa.

Kööpikkä ryhtyi Tuomen kanssa opiskelemaan lajin sääntöjä ja katsoi videoita, minkälaisia tuoleja tuolikuulantyönnössä urheilijat käyttivät maailmalla. Sitten valmistui ensimmäinen tuoli Kööpikälle.

Kilpaileminen kansainvälisissä kisoissa vaati vielä luokituksen ja kansainvälisen lääkärintarkastuksen. Kööpikän paraurheilun luokka F57 varmistui viime vuoden keväällä.

– Se on tuoliluokista lievimmin vammautuneet. Sen urheilijoilla on jaloissa usein amputaatio tai jotain muuta sairausperäistä toimintakyvyn alenemaa jaloissa, mutta kaikilla luokassa urheilevilla ylä- ja keskivartalo toimii normaalisti.

Kööpikkä sai uuden mahdollisuuden kilpailla täysillä. Kun tuolikuulantyöntö on erilaista verrattuna normaaliin kuulantyöntöön, Kööpikkä joutui opettelemaan uuden tekniikan. Hän soitti alkukesästä 2022 entisen keihäänheittäjä Tero Pitkämäen valmentajalle Hannu Kankaalle, ja yhteistyö alkoi.

– Hannulla on pitkältä ajalta näkemys, mitä asioita vaatii, että voi olla huipulla. Hän on minulle iso selkänoja ja luotan siihen, että teen oikeita asioita. Hannu on myös tosi rauhallinen ja kuuntelee hyvin. Siksi pystymme hyvin tekemään ja muokkaamaan toimintaamme.

Viime vuoden heinäkuussa Kööpikkä osallistui Pariisissa ensi kerran paraurheilun MM-kilpailuihin ja saavutti pronssia tuoliurheilijoiden luokan 57 miesten kuulantyönnössä. Kööpikän tulos 14,80 oli uusi luokan 57 Suomen ennätys. Ylivoimainen voittaja oli iranilainen Yasin Khosravi, joka paransi peräti neljästi tämän luokan maailmanennätystä. Khosravin pisin työntö oli 16,01.

Tämän vuoden toukokuussa kaksimetrinen Kööpikkä juhli jälleen pronssia Japanin Koben parayleisurheilun MM-kisoissa tuloksella 14,74. Maailmanmestaruuden vei maailmanennätysmies, Iranin Yasin Khosravi, tuloksella 15,83.

Kööpikän paluu kilpakentille monen vuoden tauon jälkeen on jo tähän mennessä ollut sankaritarina, ja toivottavasti huipennus odottaa syyskuun kuudentena päivänä Pariisin paralympialaisissa.

– Kaikki sijat siellä ovat vielä jakamatta. Iranin Khosravi on etukäteen ajateltuna muita edellä, ja hänen tekemisistään on kiinni, miten käy. Hänen perässään on kolme muuta tasaista, ja mitali on tavoitteenani.

Nykyään Raumalla asuva Kööpikkä sanoo olevansa nyt niin hyvässä kunnossa, että pystyy rikkomaan Pariisissa ennätyksensä 14,80.

– Japanin MM-kisojen jälkeen minulla on ollut aika tiukka treenipätkä ja nyt olen hakenut tuloskuntoa esiin. Vielä en täysin tiedä, mitä sieltä paljastuu treenijakson jäljiltä, mutta luottamus on hyvä. Nyt keskityn harjoitteluun ja herkistelyyn.

Lokakuussa 44 vuotta täyttävä Kööpikkä on ikionnellinen siitä, että olympiaunelma toteutuu sittenkin kaikkien vaikeuksien jälkeen.

Valmistautumista kisoihin on auttanut opetus- ja kulttuuriministeriön 20 000 euron apuraha, jota Kööpikkä on saanut vuodenvaihteesta alkaen. Myös lajiliitolta Kööpikkä on saanut rahallista valmennustukea.

– On hienoa päästä kisoihin ja nähdä ja kokea, minkälainen on tuollainen tapahtuma.

Urheilulla ei kuitenkaan ole enää niin iso merkitys Kööpikän elämään, kuin sillä oli ennen. Kööpikällä on kaksi poikaa. Toinen heistä on kolmevuotias ja toinen vuoden.

Vaikka Kööpikkä muutti Raumalle jo 28-vuotiaana, Laihialla on hänelle yhä tärkeä merkitys. Kööpikän suku asuu Laihialla, jossa hän käy säännöllisesti.

– Seuraan myös, mitä kaikkea Laihialla tapahtuu. Olen kiitollinen siitä, mitä sain lapsena ja nuorena urheilussa Laihialla. Siellä on paljon ihmisiä, jotka ovat järjestäneet toisten lasten hyväksi urheilua, tilitoimistossa kirjanpitotöitä tekevä Kööpikkä iloitsee.

Tiatoloota

Teijo Kööpikkä

Laihialaissyntyinen Kööpikkä sai pronssia kuulantyönnössä alle 20-vuotiaiden Euroopan-mestaruuskilpailussa vuonna 1999 tuloksella 18,01.

Laihian Lujaa edustanut Kööpikkä sairastui 24-vuotiaana selkärankaperäiseen lihasrappeumaan ja lopetti urheilu-uransa.

Aloitti urheilu-uran uudelleen viime vuonna paraurheilijana.

Osallistui viime vuonna vammaisurheilun MM-kisoihin Pariisissa ja saavutti kuulantyönnön pronssia omassa luokassaan. Kööpikän tulos 14,80 oli luokan 57 uusi Suomen ennätys. Tämän vuoden MM-kilpailuissa hän saavutti myös pronssia Japanissa.

Kilpailee Parsiisin paralympialaisissa tällä viikolla.