Video: Perjantai 13. päivä ei heitä pelota – "Täytyy luottaa, että ollaan hyvien puolella"

Juhani Laakso

Jarno Ranta (Video)

Laihialaiset tuttavat Tiina Lahtinen ja Tomi Mäkelä jäävät toviksi rupattelemaan Kyrönmaa-lehden toimittajien kanssa törmättyään toisiinsa sattumalta pitkästä aikaa kirjastossa.

Lehteämme kiinnosti kuulla, minkälaisia tuntemuksia herättävät lähestyvä perjantai ja kolmastoista päivä.

Päivä ei pelota heitä.

– Täytyy luottaa, että ollaan hyvien puolella. Täytyy käyttäytyä niin, että paha onni ei tule sinäkään päivänä, Mäkelä sanoo.

Lahtinen sanoo, että ei usko niin paljon taikauskoisuusjuttuihin, että ajattelisi päivällä olevan merkitystä.

– Tottahan tiedän, mitä sanotaan perjantaista ja kolmannestatoista päivästä ynnä muusta, ja kissojen tien yli menemisistä. Mieleen saattaa tulla, mutta en ole taikauskoinen.

Mäkelä sanoo olevansa taikauskoinen kaikkiin hyviin asioihin.

– Jos löydän neliapilan, mitä en ole vuosikymmeniin enää katsellutkaan, on se hyvä merkki. Ja jos musta kissa menee tien yli, niin en sitä säikähdä. Mitä siinä pitikään tehdä, Mäkelä pohtii.

– Pitikö siinä sylkeä olan yli, Lahtinen muistelee.

– Hevosenkenkä tietysti tuo hyvää onnea. En lue horoskooppeja muuta kuin aikani kuluksi, enkä oikein ennustuksiinkaan usko, Mäkelä sanoo.

Varaudutko jotenkin perjantaihin ja 13. päivään?

– Nyt tietysti, kun olet siitä muistuttanut, Mäkelä naurahtaa.

Lahtinen on syntynyt 13. päivä huhtikuuta, mutta ei sentään perjantaina vaan lauantaina.

– Minulla on ollut monta kertaa syntymäpäivä perjantaina. Jos pitää joku onnennumero valita, niin pidän numeroa 13 hyvänä numerona.

Lahtiselle ei ole tapahtunut koskaan mitään erityisen ikävää perjantaina 13. päivä, kuten ei myöskään Mäkelälle.

– Jos vaikka kahvikuppi kaatuu, on hyvä sanoa, että no niin, on perjantai ja kolmastoista päivä, ei ole kumma että kaatui, Mäkelä tuumii.

Lahtisella on erikoinen kokemus takavuosilta.

– Isosiskoni on menehtynyt aikoja sitten. Kun minulla oli häät, otettiin hänen perheestään valokuva, jossa olivat leski ja hänen lapsensa. Siihen kuvaan on tullut valottuma, jossa on säteet. Sehän on aika kivakin juttu. Sen voisi ajatella niin, että hän tavallaan tuli valokuvaan mukaan.

– Joku voi vain sanoa, että se on linssiheijastus, mutta se on tylsää, Mäkelä lisää.

– En tiedä uskonko, että hän on siinä kuvassa, mutta se on tavallaan ihana ajatus, Lahtinen sanoo.

Totuutta ei saada koskaan selville, eikä Lahtisen mielestä tarvitsekaan.

Lahtinen muistaa nuorempana kuskanneensa mukanaan tanskalaista kolikkoa, jossa oli sydän.

– Pidin sitä jonkun vuoden lompakossa mukana. Nuorempana ehkä oli enemmän taikauskoon taipuvaisuutta ja horoskoopeilla oli ehkä enemmän merkitystä.

Nuorena Mäkelä ei mennyt mihinkään ilman kaulakorua. Nyt niiden käyttäminen on jäänyt.

– Onko onni loppunut, kun et niitä enää käytä? Lahtinen aprikoi.

Mäkelä ei säiky numeroa 13, vaan voi valita sen vaikka lottoriviinsä.

Lahtinen muistelee, että maailmalla on hotelleja, joista puuttuu kerros 13.

Mäkelä oli juuri ollut töistä ensiapukurssilla.

Eli selvästi olet varautunut perjantaihin ja 13. päivään?

– Tavallaan joo. Pitäisi olla tuoreet taidot, hän naurahtaa.

Seuraavana päivänä Mäkelällä oli edessä työturvallisuuskorttikoulutus.

– Toivottavasti ne riittää sinne 13. päivään asti.